30 joulukuuta 2011

Villasukissa ja ilman

Kun ikkunasta katsoo ulos, näkyy vedestä kiiltelevä terassi ja vihreä nurmikko. Lapset ovat onneksi käyneet joka päivä ulkona, minä lähinnä hyötyliikunnan merkeissä. En oikein osaa surra, tätä tämä nyt vaan on!

Lomalla olen lukenut paljon ja illalla, yhdeksän jälkeen katsonut FST:tä, tätä ja paria lyhyttä dekkarisarjaa.Toisessa niistä keskeisissä rooleissa ihana Irina Björklund ja Svante Martin.Tarina sijoittuu kesäiseen Turkuun. Kysymyksessä on siis tämä. Alkuperäinen tarina sijoittuu kesäiseen Helsinkiin, siihin aikaan, kun VR:n makasiinit olivat vielä pystyssä. Kesäinen Helsinki, kesäyö...Tuntuu ajatuksena niin houkuttelevalta, että aion tarttua myös kirjaan.
Eilen sain luettua viimeinkin Camilla Läckbergin Merenneidon. En oikein malttanut laskea sitä käsistäni, kun siihin tartuin, illan myöhäisinä hetkinä ja vähän päivälläkin.Mieheni luki kirjan ensin. Heitin hänelle jossain vaiheessa hiuksiin liittyvän kommentin, johon hän totesi, että aivan. Sitten hän yritti kyllä minua johdatella harhaan!
Vielä jouluun palatakseni. Aattoiltana tuli ihana Astrid Lindgrenin joulu FST:ltä, tämäkin! Ohjelman pääosissa olivat Peppi, Lotta, Marikki, Eemeli, Saariston lapset, Ronja Ryövärintytär ja Taina Tomera. Siis filmatisoituja katkelmia Lindgrenin suosikkihahmojen joulunvietosta. Vain Melukylän lapset puuttuivat. Katkelmien välissä nähtiin Ilon Wiklandin savihahmoja.
Joulupäivänä annoin itselleni luvan katsoa Ylpeys ja Ennakkoluulo- paketin. Ensimmäistä kertaa katsoin kokonaisuuden yhteen pötköön, alusta loppuun. Silkkaa nautintoahan se, konvehtien kera. Jennifer Ehlen ja Colin Firth ovat onnistuneet, mikään ei häiritse.
Vielä en tunne itseän mökkihöperöksi vaikka kotona ollaan lasten kanssa koko viikko pyöritty. Lapsilla on ollut seuraa kavereista ja yökylävieraitakin on ollut seurana. Ronja lautapeliä on pelattu koko perheen voimalla! Minä olen nauttinut pyjamahiippailusta, villasukilla ja ilman! Mummolassa käytiin joulupäivän iltana ja miehen kanssa käväistiin alennusmyynnissä, ihan vaan lähikaupungin liepeellä, uudessa kauppakeskuksessa. Hankin itselleni kahdet kengät. Pörröiset mokkasaappaat, lumikelejä odotellessa ja tumman harmaat biker-tyyppiset, puolivartiset saappaat, joiden uskon ilahduttavan pitkään, myös keväällä! Pyörähdin myös täällä.
Lempikukkani, sininen hyasintti tuoksuaa ihanasti, vaikkakin varsi jo notkahtelee.





Hyvää Uuden Vuoden odotusta sinulle ♥

23 joulukuuta 2011

23.12.2011




Tänään on joululomani toinen päivä. Kuuntelen jouluradiota ja pellillä on jäähtymässä joulutorttuja. Koristelimme tyttöjen kanssa kuusen. Mies sai eilen illalla tehdä töitä, koska jalokuusi ei aluksi mahtunut vanhaan valurautajalkaan. Kuusen oksilla näkyvät Krakovan joulutorilta tuomani lasiset joulukoristeet. Muuten koristelu onkin lasten käsialaa :)
Lahjoja paketoin poikkeuksellisesti jo iltapäivällä, yleensä valvon yömyöhään. Mutta ehkä tänään teen jotain muuta...katson vaikka mainiota Kahden kerroksen väkeä ja nappaan jo muutaman konvehdin...
Rauhallista Joulunaikaa ja uuden vuoden odotusta!

toivottelee Johanna

15 joulukuuta 2011

Eilen olin työpäivän jälkeen kaupungin jouluaterialla muutaman työkaverin kanssa. Santsasin bataattilaatikkoa ja lämminsavulohta. Kun tulin kotiin, juteltiin kuulumisia ja tein joitakin joulukortteja tänään postitettavaksi (yhtä hämärä kuva kuin sää). Lapsikin askarteli koulukavereilleen. Tänään on pienemmän joulujuhlat illalla, päivällä olen luvannut paistaa tyttöjen kanssa pipareita.
Odotan joulunajan vapaita ja että ehdin rauhassa katsella brittidraamaa ja lukeakin jotain, Sinkkuelämän Carrien nuoruusvuosista, jonkun dekkarin ja mahdollisesti Katja Ketun Kätilön, joka on alkanut kiinnostaa lukemani perusteella. Innostuin katsomaan tiistai-iltana ylen kanavalla näkyvää Kahden kerroksen väkeä, jota on luvassa vielä kahden jakson verran. Kirjastossa olisi seitkytluvun mustavalkotallenteita, sarjan ensimmäisiä jaksoja, ehkä innostun lainaamaan. FST esittää Missä kuljimme kerran filmatisoinnin kuusiosaisena sarjana, senkin aion katsoa, tunnelmaa hehkutellen.
Joulupukilta olen toivonut Candlefordin postineidin ensimmäistä kautta, joka jäi näkemättä. Viime aikoina olen perjantaisin katsellut sarjaa jokseenkin säännöllisesti.
Blogin jatkon mielekkyyttä olen miettinyt. Mihin suunnata rajallinen energia. Vapautuuko energiaa johonkin muuhun, jos lopetan täällä kirjoittamisen, luultavasti jonkin verran,  vaikka vaatimatonta tämä on ollutkin. Kukin kykynsä mukaan ; )
Hyvää joulunodotusta, piparitaikina on sulamassa...
Johanna


09 joulukuuta 2011

Paluu Krakovaan





Palasimme Krakovaan, puoli vuotta kulunut edellisestä käynnistä. Tällä kertaa viipyilimme vanhan kaupungin torin tuntumassa, joulumarkkinoilla ja muutenkin ostoksia tehden.
Kauniita parvekkeita voisi kuvata kokonaisen päivän!

01 joulukuuta 2011





- iloinen hiiri näytelmäkerhon esityksen jälkeen
- lahjapapereita on hankittu
- työpöydät vaihdettu miehen kanssa
- lapsen "feijka" joulukuusi

Hyvää alkavaa joulunaikaa!

29 marraskuuta 2011

(satuhaaste) Pieni tulitikkutyttö

Oli kauhean kylmä.Satoi lunta ja alkoi hämärtää; olikin vuoden viimeinen ilta, uudenvuoden aatto.Pimeässä ja kylmässä kulki kadulla pieni tyttö, avopäin ja paljain jaloin.Hänellä oli kyllä ollut tohvelit jalassa kotoa lähtiessään, mutta niistä ei ollut pitkään iloa. Ne olivat näet hyvin isot tohvelit, hänen äitinsä oli viimeksi pitänyt niitä, niin isot ne olivat, ja lapsi pudotti ne rientäessään kadun yli kahden kiiltävän vaunun tieltä.   H.C.Andersenin satu Pieni tulitikkutyttö alkaa mieleenpainuvasti. Pieni tyttö avojaloin kylmässä.Kukaan ei ole pitämässä huolta. Vanhassa esiliinassa hänellä oli kasa tulitikkuja ja yhtä nippua hän piteli kädessään. kukaan ei ollut ostanut häneltä koko päivänä, kukaan ei ollut antanut hänelle ainoatakaan lanttia.Satu tulitikkutytöstä on tiedostava, yhteiskunnallisesti kantaaottava, hurja. Ihmiset kulkevat pienen, palelevan lapsen ohi. Lumihiutaleet putoilivat hänen keltaisille hiuksilleen, jotka kihartuivat somasti niskassa, mutta niiden kauneutta hän ei kyennyt ajattelemaan.Kaikista ikkunoista loistivat kynttilät ja kadulle asti tunkeutui hanhenpaistin herkullinen tuoksu, olihan uudenvuoden aatto - sitä tyttö vain ajatteli.    Pieni tyttö on ikäänkuin enkelihahmo, mutta julmien ja ajattelemattomien ihmisten joukossa maan päällä. Kotiinkaan hän ei uskaltanut mennä, sillä isä löisi häntä, kun hän ei ollut myynyt yhtään tulitikkua, eikä saanut ainuttakaan killinkiä. Ja kylmä oli kotonakin, pään päällä vain harva ulkokatto, jonka läpi tuuli puhalsi, vaikka pahimmat lävet oli tukittu oljilla ja rievuilla. Tytön pienet kädet olivat kohmettuneet miltei jääksi. Voi, miten tulitikku tekisi nyt hyvää! Kunpa uskaltaisi ottaa nipusta edes yhden tikun, raapaista siihen seinästä tulen ja lämmitellä käsiään!  Osattomuus ja pelko. Ei ole ketään ja kuitenkin on. Se ainoa, ja sekin herättää vain pelkoa.Hän raapaisi yhden -rits! Kuinka se sähähtikään palamaan! Siinä oli lämmin ja kirkas liekki kuin pienessä kynttilässä, kun hän piteli kättään sen ympärillä. Se oli ihmeellinen pieni liekki. Tyttönen oli istuvinaan ison rautakamiinan edessä, jossa oli kiiltävät messinkijalat ja messinkinen luukku. Valkea paloi iloisesti ja lämmitti. Oli oikein suloista.Ainut turva löytyy todellisuutta pakenemalla. Ja tyttö raapaisi nopeasti palamaan kaikki tulitikut, jotka olivat vielä nipussa jäljellä, sillä hän halusi pitää isoäidin luonaan.Ja tulitikut loistivat kirkkaammin kuin kirkas päivä. Isoäiti ei ollut ikinä näyttänyt niin suurelta ja kauniilta; hän nosti pienen tytön käsivarsilleen, ja loistossa ja riemussa he riensivät ja lensivät korkealle,korkealle. Isoäiti oli ollut ainoa hyvä ihminen tytön elämässä. Kuolema ja usko pelastaa tytön. Ihmiset sanoivat hänen yrittäneen lämmitellä, mutta kukaan ei tiennyt, kuinka kauniita näkyjä hänellä oli ollut ja missä loistossa hän ja vanha isoäiti olivat astuneet uudenvuoden iloon. Päivitteleviä ihmisiä ympärillä...niin ikävän todellista tämäkin. Mutta kunnian saa Pieni tulitikkutyttö. 

 

Sadun pieni tyttö on lähellä palehtumiskuolemaa, hypotermiaa. Hän hourailee, näkee näkyjä. Onneksi lapsi näkee sadun eri tavalla. Keskeistä sadussa on tiedostaminen. Kun joulu lähestyy, on tärkeää muistaa niitä, joilla ei ole yhtä hyvin kuin meillä. Pieni tulitikkutyttö on periaatteessa vertaus nykyajan kodittomasta. 


Pieni tulitikkutyttö on valintani Lumiomenan satuhaasteeseen.

24 marraskuuta 2011

Jotain ostettua ja itse tehtyä

Kävimme viikko sitten muutaman työkaverin kanssa Tampereen kädentaitomessuilla. Ihanaa katseltavaa ja jotain ostettavaakin...Kuten vanhoja kirjan kansia, taulunkehys varustettuna kivoilla klipseillä, mattamustaksi maalattu pitkulainen puutarjotin.
Koruja oli tarjoilla paljon. Tämän Palonin perhosrannekorun hankin. Koru on pyörän sisäkumista valmistettu ja minusta siinä on fiilistä.Perhosissa on ylipäätään fiilistä!
Minulla on huomenna vapaapäivä ja tänään pääsin töistä hyvissä ajoin. Niin sitten innostuin tekemään muutaman kaulakorun. Lähtökohtana oli messuilta tarttunut idea, mutta loppujen lopuksi, yhden tehtyäni, päädyin tekemään jotain ihan muuta. Minulla oli pussillinen viime kesänä lempikirjakaupastani ostamia puuhelmiä ja nyt sain ne kivasti hyödynnettyä. Koruista tuli epäkeskoja, ihan tarkoituksella.
Minun pitäisi vielä tänään ommella arpajaisvoitto tyttären koulun myyjäisiin. Lupauduin tekemään joulusukan valkoisesta pellavasta, jonka täytän joulumakeisillla. Ajattelin tehdä pitkävartisen sukan joka on malliltaan kapeahko, ei ihan suora, vaan hieman mutkitteleva ja levenevä.

Lukemisena on tällä hetkellä, kirjastosta lainaamani Imbi Pajun Torjutut muistot. Tarkoitus on myös lukea Sofi Oksasen Puhdistus. En tiedä luenko heti perään vai myöhemmin. Mutta jos iloisempiin kirjoihin mennään, voin kertoa, että 12-vuotiaani yllätti minut täysin. Hän kyseli Montgomeryn Anna-kirjoista! Ja minä kasasin hänelle pinon hyllystä. Nyt on meneillään.Annan nuoruusvuodet. Hän totesi kirjan olevan parhaiden kirjojen joukossa, mitä hän on lukenut. Hän lukee yleensä fantasiakirjallisuutta ja  isänsä tapaan Harry Pottereita englanniksi.
Seuraavaksi katson, mitä Anu Harkki tekee kirjan kansilla ja sitten ompelemaan sukkaa...

20 marraskuuta 2011

Luettua

Kävimme perjantaina muutaman työkaverin kanssa kädentaitomessuilla Tampereella ja myöhään illalla lähdimme vielä perheen kanssa Helsinkiin. Kävimme miehen kanssa eilen elokuvissa, katsomassa Missä kuljimme kerran. Tänään tulimme aamupäivällä kotiin.

Aion nyt kirjoittaa jotakin viimeksi lukemistani Rauha S.Virtasen kirjoista, jotka ovat Ruusunen (1968) ja Joulukuusivarkaus (1970)

Ruususessa on Selja-sarjasta tuttu, kodikas tunnelma, joskin vanhempien maailmassa keskeisiä ovat Pirtamon Trikoon asiat, kuten Niinan isän ylennys ja suhteet tehtaan johtajan perheeseen. Kirjan keskeisin henkilö on kirjoittamista ja lukemista rakastava abiturientti, Niina. Niina rakastuu naapurissa asuvaan kirjailijaan. Tunne osoittautuu molemminpuoliseksi.
Kirjailija Rannikko on tunnistettava hahmo, taiteilijasielu, joka ei lämpene sovinnaisuuksille. Pian Rannikko vie Niinan elokuviin, kahteen elokuvaan, sopivan tilaisuuden tullen ja vielä vaimonsa luvalla. Mitään dramaattista kirjassa ei tapahdu, mutta jotain kuitenkin. Niinan sisko, Tuire, ahdistuu huomatessaan, mitä ympärillä tapahtuu.
Kirjan lopussa tehdään lähtöä. Niina ymmärtää katsoa eteenpäin.
Pidin kirjasta paljon, tunnelmasta ja siitä miten tarinaa kuljetetaan eteenpäin.

Joulukuusivarkaus on tunnelmaltaan tutunomainen, mutta sisältää vastakkainasetteluja. Nurmen perheessä alituinen huolenaihe on rahan riittäminen. Raikaloilla rahaa on.
Joulu odotuksineen on hyvä valinta vastakkainasettelulle. Joululahjoihin ei tänä vuonna ole Nurmen perheessä varaa. Joulukuusirahat menevät, kun Jarkolta pidätetään päivän palkka. Ja toisaalla...Nurmen perheen Ilu-pojan opettajan, sinänsä hyväntahtoinen ajatus: " Joulun jälkeen te lapset sitten kerrotte kukin omasta joulustanne...Saamme sitten kuulla mitä hauskaa kaikki ovat kokeneet". ...Kuullostaa ymmärtämättömän ihmisen puheelta, ja sitä se varmasti onkin. Tai aattona Ilulle höpöttelevä kuusi: Pajan tuottehet, somat lahjaset, kukin tonttu tuo, hyvän lapsen luo...
Raikalassa selataan uutta keittokirjaa ja mietitään joulupöydän leivonnaisia, väritelevisiokin on ja lasketteluvälineitä. Tunnelma on muodollinen. Perheen isälle on tärkeää, että julkisivu on kunnossa. Pojilla ei esimerkiksi sovi olla pitkää tukkaa. Asia hoidetaan, tavalla jolla kunnioitusta ei saa.
Nurmen perheessä on väsymyksestä huolimatta välittämistä. Nurmen Jarkolla ja yläkerran kovia kokeneella Seijalla on iloakin tuottavia yhteisiä suunnitelmia. Jäin toivomaan niiden toteutumista.
Nurmen Eiralla on radikaaliystäviä, joihin tavallaan kuuluu myös Raikalan Jusse, joka on epävarma itsestään kuten Eirakin. Eira ihailee Lenniä. Lennin kämpällä touhu näyttää sekavalta ja hämmentävältä. Lukijana toivon, että Eira lähtee äkkiä pois eikä palaa. Näin toivoo myös Eiran huolehtiva pikkusisko Mariliisa.
Kirjan loppunäytös on vaikuttava ja viittaa kirjan nimeen...Mutta kuka voi heittää ensimmäisen kiven?
Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi.

Hyvää marrasviikkoa!

13 marraskuuta 2011


Ulkona hämärtää...Minä siirtelelen asioita paikasta toiseen, vapaapäivänä on kiva rumsteerata!
Sankari nukkuu pävänokosia. Kohta saunotaan ja minä kokoan perheelle piparijäätelöleivokset.
Olen lukenut Rauha S. Virtasen Ruuususen ja aion aloittaa Joulukuusivarkaat. Postailen lukemastani, mutta paremmalla ajalla.

12 marraskuuta 2011





- olen kuunnellut lainalevyjä, Irina Björklundia ja Elviksen joululevyä. Joka on ihana! Elvis yllätti minut.
- somistellut ihan joulufiiliksissä...
- katsellut Solsidan komediaa

Kivaa isänpäiväviikonloppua...meillä ollaan Nalle Puh leffareissulla, minä ihan itsekseni hetken täällä kotosalla.
                                                   ♥ ♥ ♥ ♥

06 marraskuuta 2011





Voi että, välillä on vaikeaa päättää mitä kuvia tänne laitan. Pokkarikameralla otettuja ja miniläppärillä ilman kuvanmuokkausta...Pallot saavat tänään olla esillä...
Olen lukenut viimeinkin Rauha S. Virtasen Ruususta. Ihana kirja raukeaan sunnuntaiaamuun, kun taivas on harmaa ja puut lehdettömiä. Odotan, että pieni pakkanen kirkastaa taivaan.
Päivällä kävimme kaupungissa ja minä löysin huomaamattani itselleni talvitakin.Niin hyvän, etten ollut uskoa todeksi. Hyvää kannattaa odottaa...Huokaisin oikein, kun muistui mieleen, että viikko takaperin sovittelin takkia, joka oli "ihan kiva." Onneksi maltoin mieleni.
Hyvää marraskuun viikkoa sinulle!

30 lokakuuta 2011

Kuulumisia kuun vaihtuessa








Joimme miehen kanssa äsken konvehtikahvit kahden kesken. Lapset pyrähtivät mummolassa. Nyt on ilmassa jo marraskuun tuntua. Tulimme eilen mökiltä kotiin. Oli mukava olla hiljaisuudessa ja saunoa puusaunassa. Perjantaina kävimme katsomassa Carl Larsson näyttelyn Turussa.Lapset pääsivät maksutta, mikä on hieno asia!
Mietin mitä kertoisin näyttelystä. Lapset näkyvät useissa töissä, joista välittyy sävyiltään kotoisan lämmin, hieman boheemi tunnelma. Näyttelyssä oli myös mustavalkoisia tussipiirroksia, taiteilijan tekemiä kirjakuvituksia sekä akvarellitöitä, joissa ääriviivat eivät eroitu yhtä selkeästi kuin tutuimmissa kotiaiheisissa töissä.
Kuopuksemme sai valita postikortin muistoksi näyttelystä ja lisäksi minusta ihanan kaleidoskoopin. Kummallekin tytölle tuli töistä mieleen Astrid Lindgren.Ehkä Larssonin kotikuvissa on jotain periruotsalaista.
Esikoinen totesi kyllä pitävänsä enemmän Picassosta, jonka työt eivät ole niin esittäviä. Minäkin muistan hyvin, kun kävimme hänen kanssaan Picasso-näyttelyssä. Eihän näitä kahta voi verrata!

Neljännessä kuvassa näkyy teetuliaiseni Tukholmasta. Uusin suosikkini on Chai-tee, joten en malta olla testaamatta. Pirkka-sarjan Chai on erityisen ihanaa, Clipperin olen myös testannut. Söderteetä hamstraan aina Tukholmasta. Rooibos on appelsiinilla maustettuna, voisin sanoa jatkuvassa käytössä, ostan sitä Lidlistä ja tykkään tosi paljon. Nyt otin kokeeksi mustaa teetä ja rooibos on maustettu siruunaruoholla.
Suklaata en ostanut kuin yhden levyn ja laivalta en ollenkaan. Kuvasta huolimatta, minulla ei ole tällähetkellä erityistä tarvetta suklaan syömiseen mikä on hyvä asia.
Luin mökillä Tenhusen Nuku hyvin, Punahilkka kirjan. Se oli kerrassaan sopiva pimenevien iltojen kirja. Kirjan tekee hyytäväksi se, että lukija arvaa syyllisen hyvissä ajoin, mutta päähenkilö ei. Olen myös lukenut viime aikoina  Hyvän tytön hautajaiset ja kirjastosta löytyi niinikään Tenhusen Viimeinen pari. Hyvän tytön hautajaiset oli ihan kelpo dekkari, mutta Viimeinen pari oli kirja jonka luin puolijuoksua, vähän harppoen. Koin sen vähän sekavaksi ja epäkiinnostavaksi.

Illalla aion katsoa viimeisen neiti Marplen ja juoda kupillisen glögiä, huomenna odottaa arki.
Hyvää alkavan marraskuun viikkoa!

26 lokakuuta 2011

Syyslomakuulumisia




Syyslomaviikko alkoi Tukholmanristeilyllä.Esikoistyttären kanssa kuljeksittiin kaupungilla molempien mieltymysten mukaan, lähinnä Åhlensilla ja lempikaupassani Granitissa. Åhlensin kirjaosastolla oli hauskoja minikirjoja. Jos sanon, että ovat  taskusanakirjan kokoisia, olen aika lähellä totuutta. Kirjaa luetaan tavanomaisesta poiketen vaakatasossa! Kuvassa oleva kirja on En Dag :)


Nyt olemme ihan toisaalla...nimittäin mökillä. Poltin juuri viimeiset piparit...onneksi vain muutaman...Herkuteltukin on jo! Mies lämmittää saunaa, ilta hämärtää ja radiossa keskustellaan päivän polttavista, sanoisin henkeviä ja ilman mainoksia.
Huomenissa käväisen lempi-loma-kirpparillani ja kirjakaupassa, vihkohuoneessa, jossa kävin viimeksi kesällä. Aion myös lukea paljon ja käydä kurkkimassa blogeissanne.
Hyvää viikkoa syksyn hämärissä sinullekin!