30 lokakuuta 2011

Kuulumisia kuun vaihtuessa








Joimme miehen kanssa äsken konvehtikahvit kahden kesken. Lapset pyrähtivät mummolassa. Nyt on ilmassa jo marraskuun tuntua. Tulimme eilen mökiltä kotiin. Oli mukava olla hiljaisuudessa ja saunoa puusaunassa. Perjantaina kävimme katsomassa Carl Larsson näyttelyn Turussa.Lapset pääsivät maksutta, mikä on hieno asia!
Mietin mitä kertoisin näyttelystä. Lapset näkyvät useissa töissä, joista välittyy sävyiltään kotoisan lämmin, hieman boheemi tunnelma. Näyttelyssä oli myös mustavalkoisia tussipiirroksia, taiteilijan tekemiä kirjakuvituksia sekä akvarellitöitä, joissa ääriviivat eivät eroitu yhtä selkeästi kuin tutuimmissa kotiaiheisissa töissä.
Kuopuksemme sai valita postikortin muistoksi näyttelystä ja lisäksi minusta ihanan kaleidoskoopin. Kummallekin tytölle tuli töistä mieleen Astrid Lindgren.Ehkä Larssonin kotikuvissa on jotain periruotsalaista.
Esikoinen totesi kyllä pitävänsä enemmän Picassosta, jonka työt eivät ole niin esittäviä. Minäkin muistan hyvin, kun kävimme hänen kanssaan Picasso-näyttelyssä. Eihän näitä kahta voi verrata!

Neljännessä kuvassa näkyy teetuliaiseni Tukholmasta. Uusin suosikkini on Chai-tee, joten en malta olla testaamatta. Pirkka-sarjan Chai on erityisen ihanaa, Clipperin olen myös testannut. Söderteetä hamstraan aina Tukholmasta. Rooibos on appelsiinilla maustettuna, voisin sanoa jatkuvassa käytössä, ostan sitä Lidlistä ja tykkään tosi paljon. Nyt otin kokeeksi mustaa teetä ja rooibos on maustettu siruunaruoholla.
Suklaata en ostanut kuin yhden levyn ja laivalta en ollenkaan. Kuvasta huolimatta, minulla ei ole tällähetkellä erityistä tarvetta suklaan syömiseen mikä on hyvä asia.
Luin mökillä Tenhusen Nuku hyvin, Punahilkka kirjan. Se oli kerrassaan sopiva pimenevien iltojen kirja. Kirjan tekee hyytäväksi se, että lukija arvaa syyllisen hyvissä ajoin, mutta päähenkilö ei. Olen myös lukenut viime aikoina  Hyvän tytön hautajaiset ja kirjastosta löytyi niinikään Tenhusen Viimeinen pari. Hyvän tytön hautajaiset oli ihan kelpo dekkari, mutta Viimeinen pari oli kirja jonka luin puolijuoksua, vähän harppoen. Koin sen vähän sekavaksi ja epäkiinnostavaksi.

Illalla aion katsoa viimeisen neiti Marplen ja juoda kupillisen glögiä, huomenna odottaa arki.
Hyvää alkavan marraskuun viikkoa!

26 lokakuuta 2011

Syyslomakuulumisia




Syyslomaviikko alkoi Tukholmanristeilyllä.Esikoistyttären kanssa kuljeksittiin kaupungilla molempien mieltymysten mukaan, lähinnä Åhlensilla ja lempikaupassani Granitissa. Åhlensin kirjaosastolla oli hauskoja minikirjoja. Jos sanon, että ovat  taskusanakirjan kokoisia, olen aika lähellä totuutta. Kirjaa luetaan tavanomaisesta poiketen vaakatasossa! Kuvassa oleva kirja on En Dag :)


Nyt olemme ihan toisaalla...nimittäin mökillä. Poltin juuri viimeiset piparit...onneksi vain muutaman...Herkuteltukin on jo! Mies lämmittää saunaa, ilta hämärtää ja radiossa keskustellaan päivän polttavista, sanoisin henkeviä ja ilman mainoksia.
Huomenissa käväisen lempi-loma-kirpparillani ja kirjakaupassa, vihkohuoneessa, jossa kävin viimeksi kesällä. Aion myös lukea paljon ja käydä kurkkimassa blogeissanne.
Hyvää viikkoa syksyn hämärissä sinullekin!

18 lokakuuta 2011

Minulla on vapaapäivä rästiin jääneiden kotitöiden merkeissä. Viikonloppuna käytiin Helsingissä. Esikoisen kanssa käytiin Valtterissa kirppiskierroksella ja illalla miehen kanssa elokuvissa katsomassa Sinä päivänä.
Sinä päivänä sai Hesarissa kehnonpuoleisen arvion. Mies kysyi minulta, olenko aivan varma, että haluan lähteä katsomaan. Kyllä, kyllä halusin. Yhtä tarinan loppuratkaisua toki mietin.
Elokuva on hyvin uskollinen kirjalle. Päähenkilöt Emma ja Dexter ovat molemmat rakastettavia ja mielestäni uskottava ja ihana pari elokuvassa. Myös Ianista pidin, enemmän kuin kirjan Ianista, joka oli mielikuvissani vähän erilainen.Kuitenkin elokuvan toisilleen epäsopivat parit näyttäytyvät niin epäsopivina, että tulee kiemurteleva olo. Visuaalisesti elokuvaa on kiva katsoa, esimerkiksi Emman koti Pariisissa näyttää ihan siltä, kuin mielikuvissani haluaisinkin sen näyttävän.

Leivoin kuopuksen toiveesta omenamuffinseja. Keittiöstä kuuluu maiskutusta ja puheensorinaa, kun ystävänsä kanssa herkuttelevat. Hommasin Ikeasta pirteät silikonivuoat, ei tarvitse edes voidella (vaikka ohje niin kehoittaakin).
Kuvan vasemmanpuoleinen rannekoru löytyi kirpputorilta vanhan naisen pöydästä, joka juhlallisesti sanoi nousevansa seisomaan, kun ojensi korun minulle. Äidistä ja tyttärestä hän totesi: Tehän olette kuin kaksi marjaa :)
Pinossa on kirjoja, joista ainakin osan aion lukea syysloman aikana, ensi viikolla. Viimeiset Seljat ovat vieläkin säästössä ja Ruusunen.



Hyvää lokakuun viikkoa!

12 lokakuuta 2011

Tunnustus


    

  



Sain Lumiomenan Katjalta kivan haasteen ja tunnustuksen, kiitos! Tehtävänäni on kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni...

1.Syksy on lempivuodenaikani. Tykkään hiippailla villasukissa aamun sinisessä hämärässä, lukea sanomalehteä ja juoda isosta kupista kahvia tai teetä tumman suklaan kera.
2.Oma tila on minulle tärkeää, nautin hiljaisuudesta. Toisaalta hiljaisuuden jälkeen on kiva odottaa lapsia koulusta, jos olen sattunut viettämään vapaapäivää.
3.Illalla, kun on hiljaista on ihana istua tv:n ääreen katsomaan brittidraamaa esimerkiksi Downton abbeyta tai Candlefordin postineitiä. Iän myötä olen tullut tv:n suhteen entistä valikoivammaksi.
Myös elokuvissa on silloin tällöin mukava käydä. Odotan kovasti Missä kuljimme kerran elokuvan ensi-iltaa.
4.On ihana asua maalla omakotitalossa. Toisaalta, olen mieleltäni ehkä enemmän kaupunkilainen.Onneksi kaupunkiin on helppo päästä käymään, se riittää minulle.
5.Omalla mukavuusalueellani ei ole kiirettä,asioita tehdään spontaanisti, ei  järjestelmällisesti.Toisaalta sovituista asioista pidetään kiinni, olen turvallisuushakuinen.
6.Haluan ympäröidä itseni kauniilla tavaroilla. Minulle kaunis voittaa käytännöllisen.
7.En ole kilpailuhenkinen enkä suorittaja, pikemminkin mukavuudenhaluinen ja mielestäni kiltti, vähän turhamainenkin.
8. Uskon tunnemuistin merkitykseen. Vaarini lauloi minulle kansanlauluja ( koin voimakkaasti laulujen ilot ja surut...mutta köyhänä ei ole tohtinut vaan on jättänyt paikoilleen) ja luki myös paljon satuja...Hänen kanssaan ei ollut kiirettä vaan mukavaa ja verkkaista. Kulmakaapista sain ottaa mummun tekemää pannukakkua, sitä oli usein saatavilla. 

Haasteen saa ottaa omakseen, ken täällä käy!










     



08 lokakuuta 2011

Kirjamietteitä ja arjen organisointia

Minulla on suunnitelma. Haluaisin meidän keittiö-olohuoneesta kaikki Lundiat pois. Tilalle tulisi mustat Linnarp-kaapit Ikeasta. Toiseen kaappiin tulisi kirjat. Loput kirjat tulisivat ripotellen ympäri taloa pinoihin ja hyllyihin. Ja siihin toiseen kaappiin tulisi astioita, ainakin vanhoja Arabian kuppeja ja kulhoja, jotka lasiovien takana olisivat pölyltä suojassa, mutta samalla kauniisti esillä.
Blogien ja lehtien ohella saan elokuvista inspiraatiota sisustamiseen. Skavabölen pojat elokuvassa on yksi inspiroiva koti, joka näkyy elokuvassa ehkä kerran tai kaksi. Kodin lavastus kirjoineen on niin hieno, että! Odotan myös ja ihan erityisesti Kjell Westön Missä kuljimme kerran elokuvan ensi-iltaa. Luvassa on 1900-luvun alun Helsinkiläiskoteja.

Kävin viikolla kirjaston poistomyynnissä ja ostin sieltä joitakin kiinnostavia Bronten sisarusten kirjoja mm. kaksi Anne Bronten kirjaa, Jane Austenin kasvattitytön tarinan sekä ihan erityyppisen kirjan, joka kertoo työläisten ja muonamiesten elämästä viime vuosisadan Ruotsissa. Kirjan on kirjoittanut Moa Martinson suom. Kyllikki Villa. Kirja on nimeltään Kirkkohäät ja se on itsenäinen jatko-osa kirjailijan  omaelämänkerralliseen teokseen Äiti menee naimisiin. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, sitä vähän selailtuani.
Ruotsalaista työväenluokan kuvausta on niinikään Hans Petersonin  4-osaisessa Simon-sarjassa. Sarjan ensimmäinen kirja, Simon ja karkulainen ilmestyi suomeksi v. 1978. Lainasin sen joskus noihin aikoihin kirjastosta ja sarja on jäänyt  mieleeni mustavalkoisine kuvineen, jotka tunnelmaltaan käyvät yksiin tarinan kanssa. Toinen työväenluokkaa kuvaava, kirjaan liittyvä lapsuusmuisto on suomalaisen kirjoittajan, Marja-Leena Mikkolan Anni Manninen.Kirjasta tehty kuunnelma tuli Tytti Paavolaisen lukemana radiosta ja kuuntelin sitä mummolassa. Vaarini kuunteli paljon radiota, Stt:n uutiset ja päivän peili rytmittivät päivää. Todennäköisesti vaari löysi tämän kuunnelman minulle.
Kirjaston löydöistä mainitsematta on vielä kaksi pientä Tsehov-kirjaa, jotka hankin ihan tunnelman vuoksi. Lukion ekalla teimme Tsehovin novelleista kirja-analyysejä. Meillä oli inspiroiva äidinkielen opettaja, joka tuli pohjoisesta etelään, ilmeisesti vuoden sijaisuuteen, koska lähti pois. Hänellä oli, kenties itse virkattu hippihame usein päällä. Hänen tunneillaan oli aina kauhean kivaa ja oli sääli, kun opettaja vaihtui. 

Arkeen palatakseni olen kirjamietteiden ohella harrastanut muutakin organisointia. Tein omanlaiseni arjenhallintatornin, Dymolla tekstaten Ikean vanerilaatikoihin.
Seuraavaksi aion jatkaa Wii fit kuntoiluharjoituksia. Olen vapaa-ajalla kauhean huono lähtemään kodista mihinkään, erityisesti harrastamaan liikuntaa. Wii fit napakoittaa liikkumistani ja on vastaus ongelmaani. Lyhyet työmatkat kuljen pyörällä ja työn puolesta ulkoilen päivittäin. Satunnaisesti käymme iltakävelyllä, fiiliksen mukaan ja mielellään silloin, kun on hiljaista, enimmäkseen metsätiellä. Matkalla keräilen oksia, kukkia tai muuten vaan ihailen maisemia.
Haluaisin myös enemmän kiinnittää huomiota syömiseen. Sen verran olen saanut aikaiseksi, että valmiiksi marinoitua lihaa en harrasta ja pyrin välttämään ruuanlaitossa liemikuutioita. Tänään laitoin keittoon kuivattuja keittovihanneksia, paloittelin selleriä, palsternakkaa, muutaman porkkanan ja valkosipulia makua antamaan. En muista olenko tästä aiemmin täällä kirjoittanut, ehkä FB:n puolella. Suunta on ainakin oikea, koska useampi keitto on näin valmistunut ja maukkaaksi todettu.





Hyvää viikonvaihdetta!
ps. Ulkona sataa rankasti, taidan haukkaista raikasta syysilmaa terassilla