Minulla on vapaapäivä rästiin jääneiden kotitöiden merkeissä. Viikonloppuna käytiin Helsingissä. Esikoisen kanssa käytiin Valtterissa kirppiskierroksella ja illalla miehen kanssa elokuvissa katsomassa Sinä päivänä.
Sinä päivänä sai Hesarissa kehnonpuoleisen arvion. Mies kysyi minulta, olenko aivan varma, että haluan lähteä katsomaan. Kyllä, kyllä halusin. Yhtä tarinan loppuratkaisua toki mietin.
Elokuva on hyvin uskollinen kirjalle. Päähenkilöt Emma ja Dexter ovat molemmat rakastettavia ja mielestäni uskottava ja ihana pari elokuvassa. Myös Ianista pidin, enemmän kuin kirjan Ianista, joka oli mielikuvissani vähän erilainen.Kuitenkin elokuvan toisilleen epäsopivat parit näyttäytyvät niin epäsopivina, että tulee kiemurteleva olo. Visuaalisesti elokuvaa on kiva katsoa, esimerkiksi Emman koti Pariisissa näyttää ihan siltä, kuin mielikuvissani haluaisinkin sen näyttävän.

Leivoin kuopuksen toiveesta omenamuffinseja. Keittiöstä kuuluu maiskutusta ja puheensorinaa, kun ystävänsä kanssa herkuttelevat. Hommasin Ikeasta pirteät silikonivuoat, ei tarvitse edes voidella (vaikka ohje niin kehoittaakin).
Kuvan vasemmanpuoleinen rannekoru löytyi kirpputorilta vanhan naisen pöydästä, joka juhlallisesti sanoi nousevansa seisomaan, kun ojensi korun minulle. Äidistä ja tyttärestä hän totesi: Tehän olette kuin kaksi marjaa :)
Pinossa on kirjoja, joista ainakin osan aion lukea syysloman aikana, ensi viikolla. Viimeiset Seljat ovat vieläkin säästössä ja Ruusunen.

Hyvää lokakuun viikkoa!