30 joulukuuta 2013

Joulun aikaan

Keittelin hernekeiton, syötiin. Viimeiset kinkunpalat, kyllä te tiedätte. Se on jotain,  että heräsin varhain keittämään vettä herneiden liotusta varten.
Pannussa on itsejauhettua kahvia. Joulupukki toi käsinveivattavan myllyn. Esikoinen kahvittelee ystävänsä kanssa. Minäkin kohta...
Joulunpyhinä sain luettua Kjell Westön uusimman, Kangastus 38. Säästelin kirjaa pyhiä varten ja odotus palkittiin. Luin kirjaa uudessa "makuuhuoneessa." Tarkalleen ottaen takkahuoneessa, josta teimme itsellemme uuden makuuhuoneen. Kuopuksen kaveri naapurista sanoi, että on ihan äitisi näköinen huone. Ja olen samaa mieltä, tykkään hirmuisesti. Vanhojen huonekalujen ja kakluunin kyljessä nukutaan. Tällä kaikella yritän kertoa, että tunnelma lukiessa oli kohdallaan. Pääsin siirtymään sujuvasti ajassa taaksepäin,  mikä lienee kirjailijan ajatuskin. Kirjoittajalla on minusta aivan erityinen taito tehdä ajankuvaa ja samalla kuvata ihmisiä, tarkkanäköisesti ja jotenkin hienostuneesti.
Samalla kun kirjoitan, kuvia häviää, satunnaisia jouluisia otoksia. No, minä lataan uudestaan. Onneton tunari olen..Tässä päälimmäisiä kuulumisia. En ole blogeissa paljonkaan käynyt, pahoittelen. 
Mukavaa joulunjatkoa!