25 maaliskuuta 2012

Sunnuntaina




- tein suklaakakkua kyläilijöille. Ohje täällä.
- jynssäsin kaapinovet ja tiskipöydän
- haettiin kuopukselle metsästä virpomaoksat
- otin viimein esiin Krakovasta löydettyjä mehiläisvahakynttilöitä
- kuopus ihastui esikoisen vanhoihin kissakavereihin
- kuuntelin Paradise Oskarin levyä ja erityisesti tätä.

Da Da Dam   sullekin!


24 maaliskuuta 2012

Pikku Varpunen ja muita löytöjä kirjahyllystä

" Tässä puhutaan nyt niistä ajoista, jolloin maailma päättyi heti tuolla kaupan takana. Siihen aikaanhan yötkin aina olivat pimeämpiä kuin nykyään. Ja tuolin selustalla riippuvat vaatteet muuttuivat yhtenään susiksi taikka noidiksi.Asuipa noina aikoina eräs tyttö talossa muutamassa, aivan tavallisen mäen kupeessa. Ja se talo oli ruma ja portinvartija äkäinen, ja portinvartijan kissa kävi pissaamassa lasten hiekkalaatikkoon. "
Näin alkaa Barbro Lindgrenin kirja Pikku Varpunen (Tammi 1979 suom. Kaarina Helakisa)

Olen lajitellut tänään kirjoja työhuoneen kirjahyllyyn ja kirpputorille. Seuraavaksi oli tarkoitus siiryä keittiöön niinikään lajittelemaan, vähentämään tavaraa. Tulin kuitenkin koneelle...
Katselin siis kirjoja sillä silmällä, onko joukossa joitain ihan erityisiä. Ja on...Barbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin kirjat, muiden muassa, ovat tehneet minuun erityisen vaikutuksen. Myös kirjailija Ulf Nilssonin kirjat ovat maailmaltaan samankaltaisia.
Katson viikko sitten ohjelman ( Yle Fem), joka kertoi kirjailija, kuvittaja Barbro Lindgrenistä. Ohjelman innoittamana ajattelin kirjoittaa ja samalla (lyhykäisesti) miettiä miksi .Lindgrenin kirjassa Pikku Varpunen  lasten ja aikuisten ajatukset ja teot näyttäytyvät juuri niin keskeneräisinä kuin ne ovat, siksi kirja voi suorasukaisuudessaan hämmentää. Kuten kirjailija toteaa kirjan takakannessa, parasta on, että aikuinen lukee lapselle. Barbro Lindgrenin tapa kirjoittaa vetoaa minuun, mutta  Pikku Varpunen  kirjassa maailma on kovin vieras, uskallan sanoa 1970-lukulainen ja todennäköisesti liian erikoinen kiinnostaakseen omia lapsiani, enkä edes yritä tuputtaa. Lindgrenin kirjoittamat ja Eva Erikssonin kuvittamat Oskari-kirjat ja Äidin Rasavilli Piltti-kirjat, on kyllä luettu.
Pikku Varpusen maailma on rumankaunis, ja kuten aiemmin totesin, jokseenkin suorasukainen ! Toisaalta  hyvällä tavalla boheemi, lämmin. Boheemi ja lämmin, myös hauska on Eva Erikssonin kirjoittama ja kuvittama Malla ja Kyösti (Gummerus 2000). Kuvat ja teksti käyvät yksiin.Tykkään myös kirjan pienestä äkeydestä.
Minä olen lukenut Pikku Varpusen aikuisiällä, mutta olen varma, että minä olisin lapsena pitänyt tuosta kirjasta, jossa mukana on kirjailijan omakuvaa.  Minulle kirjan maailma on tutunoloinen ja olen aivan varma, että moni, (muttei ollenkaan kaikki) tuon aikakauden lapsi olisi kokenut kirjan voimaannuttavana ja hauskana.

Barbro Lindgren on tehnyt yhteistyötä myös Ilon Wiklandin kanssa. Tässä on kiinnostava, yllättävä linkki.
Ja ihan lopuksi muutama kiinnostava kirja, jotka olen lukenut lapsille sekä töissä että kotona:
Ulf Stark, Eva Eriksson: Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden (Tammi 1998)
Ulf Nilsson, Eva Eriksson: Leikitään hautajaisia (Mäkelä 2006)
Barbro Lindgren ja Eva Eriksson: Raisu Roosa muuttaa kaupunkiin (Tammi 1997)



Hyvää viikonloppua!

11 maaliskuuta 2012

Lukemisia ja kuulumisia

Meillä on hiljaista, mitä nyt David Bowie soi taustalla. Jäi soimaan, kun mies lähti töihin. Lapset ovat Helsingissä. Kävivät eilen tätinsä kanssa kaupunginteatterissa katsomassa Kolme iloista rosvoa. Pian kuulen kuulumiset!
Eilen minulla oli aikaa lukea Katja Ketun Kätilöä, samalla kun valvoin pesukonetta, ettei vedet nouse viemäristä ylös. Ongelma oli ilmeisesti korvausilmaventtiilissä .Arvanette asiantuntemukseni tason...ei siitä sen enempää. Ongelma näyttäisi poistuneen itsestään sään lauhduttua.
Me olemme nyt majailleet uudessa huoneessamme viikon ja miehen työhuone valmistunee lähiaikoina. Tytöt jakavat nyt yhteisen huoneen, johon kuuluu vaatehuone. Ratkaisu vaikuttaa toimivalta. Huoneessa on riittävästi tilaa molemmille. Olemme jakaneet tilan keskeltä Lundioilla ja pienemmän puolelle sijoittuu vaatehuone, josta  saa lisää leikkitilaa. Kuopus leikkii siellä kavereidensa kanssa ja vetää liukuoven kiinni. Lelut ovat Ikean vedettävissä muovilaatikoissa, jotka aikanaan halusin vaatteiden säilytystä varten. Nyt siellä on tyttöjen vaatteet ja lelut, järjestyksenpito on helpompaa.
Hiihtolomaviikon aikana sain luettua Colm Tóibínin Brooklynin. Alusta alkaen pidin kirjan tunnelmasta. Kirjan päähenkilö irlantilaistyttö Eilis lähtee työn perässä valtamerilaivalla Amerikkaan, Brooklyniin kauppa-apulaiseksi. Eletään 1950-lukua. Kirjan keskeisiä teemoja ovat, mikä on sopivaa ja mikä ei. Kirjassa on hiljaisen rauhallinen tunnelma. Tunnen kokoa ajan, että Eilis selviytyy ja tekee oikeita ratkaisuja. Kirjoittaja vie tarinaa eteenpäin niin että minulla on turvallinen ja levollinen olo. Toki kirjassa on myös epämiellyttäviä asioita ja erityisen epämiellyttäviä henkilöitä, joita kirjailija tuo niin lähelle, että puistattaa.
Kirjan loppuratkaisusta on oillut keskustelua täällä blogimaailmassa. Minusta Eilisin ratkaisu oli vaihtoehdoista paras mahdollinen.


Hyvää alkavaa viikkoa!
ps. Tulin  lisäämään Hesarin mainoskilpailun kuvan, joka on minusta suorastaan nerokas. Hyppäsi näköjään ylös.