31 heinäkuuta 2011

Veden äärellä






Loman luksushetkiä veden äärellä. Täällä kotiseudulla ei vettä näy, nurmikot ovat kellastuneet. Mökillä sen sijaan satoi ja ukkosti sopivasti, ja sitten oli hellepäiviä ja lähdettiin rannalle. Ja nurmi, se oli vihreä.

29 heinäkuuta 2011

Karjaa - Tammisaari akselilla

Kävimme tänään käymäseltään Tammisaaressa, kirjakaupassa, etsimässä koululaiselle kalenteria. Sopivaa kalenteria ei löytynyt, eikä kauppa muutoinkaan ollut erityisen houkutteleva, sekava, minusta. Aina ei kannata mennä merta edemmäs kalaan. Menimme paikalliseen kirjakauppaan täällä Karjaalla ja sehän osottautui aivan loistavaksi kaupaksi. Kirjavalikoima ei ole mitenkään huomioitava, mutta minä ihastuinkin kaupan vihkovalikoimiin takahuoneessa. Mustia vahakansivihkoja eri kokoisina, kangaspäällysteisiä muistikirjoja laaja valikoima, kauniita pinoja toisensa jälkeen...ei mitään tusinatavaraa vaan huolella valikoituja.Koululaisen kalenterikin löytyi ja pienemmälle hauska Mymmeli-pehmo. Kaupassa oli rauhallinen tunnelma, viehättävä! Menen uudestaan. Ylipäätään täällä pikkukaupungissa on vallan mukavia kauppoja, sympaattisia rakennuksia ja esimerkiksi perennoja tyhjällä tontilla kadun varrella, ihan vaan rehottaa! Hauskaa, kun kaupunkia ei ole tehty turisteille. Itseasiassa olen kiintynyt tähän pikkukaupunkiin. Sinällään kaunis Tammisaari ei tehnyt tänään mitään vaikutusta. Hangossa haluan käydä ensi kesänä. Kuljeskella kallioilla ja katsella rosoisia kivitaloja ja pitsihuviloita. Hanko on kiehtova, ei mikään pikkusievä ja siellä tuntuu vähän kuin olisi ulkomailla. Viime käynnistä on jokunen vuosi, ei kovin monta.
Kirjalöytöjä tein  paikallisella kirpputorilla: Lapselle puutarharomaanin, Ateneumin maalauksia esittelevän kirjan sekä itselleni uusimman Selja-sarjan kirjan! Kaksi viimeisintä minulla on kokonaan lukematta. Nyt minulla on koko sarja.
Olen nauttinut uusintakierroksesta ensimmäisten Selja-kirjojen parissa. En tiedä olisiko nykylapsista hauskaa lukea, että nuorison kutsuilla  tarjoillaan appelsiineja, banaaneja isossa maljassa ja höyryäviä nakkeja. Kutsut ovat vallan herttaiset.Yksi vierailijoista tuo juhlaan salaperäisen pahvilaatikon, jonka sisältä löytyy gramofoni, sitten tanssitaan. Jossain vaiheessa tytöt ja pojat istuvat piirissä lattialla. Silmät sidottuina valitaan levy ja kerrotaan, kenelle se omistetaan....



Äsken keräsin vadelmia ja tein piirakkaa, ihailin kypsyneitä valkoherukoita ja mietin, että olisin halunnut nähdä kirsikkapuun kukkivan. Mietin myös, että Kuninkaan puheen olisi tänään nähnyt ilmaiseksi paikallisessa elokuvateatterissa, mutta en halua täältä mökin rauhasta juuri nyt minnekään.
Tytär otti venekuvan Tammisaaren satamassa. Kivaa heinäkuun viimeistä viikonloppua!

28 heinäkuuta 2011

Linnanraunioilla








Sunnuntaina teimme retken tänne. Jos liikkuu akselilla Karjaa-Tammisaari, tämä on mukava kohde tunnin, parin pysähtymiselle.

27 heinäkuuta 2011

Mökillä

Maailmalta kantautui järkyttäviä uutisia, me olimme lähdössä mökkilomalle. Kun päiviä on kulunut, on hienoa huomata miten norjalaiset pitävät huolta toisistaan, he selviävät, kaikesta huolimatta ♥


Omenat kypsyvät ja marjasato alkaa olla valmis. Pensaat odottelevat poimijoita. Keräsin vähän kuppiin ja lähtiessä matkaevääksi. Huomenna lähdemme luultavasti takaisin mökkimaisemiin. Minua kutkuttaisi kokeilla jotain karviaisista, niitä on paljon. Kotiliedessä näkyy olevan karviais-limoncello marmeladin ohje ja limoncelloa on kaapissa, vasiten en viitsisi ostaa. Lehdestä löytyy myös curd-reseptejä. Ihastuin kauankauan sitten Britanniassa lemoncurdiin ja toin matkalaukussa monta purkkia Suomeen. Ohje löytyy sekä vadelma että karviaiscurdiin. Eivät säily pitkään, pitäisi olla ahkera.
Lomakirjaksi valikoitui Seljan tytöt. Viimeinkin, sillä edellisellä lukukerralla olin jotakuinkin 12-vuotias. Blogatessa olen löytänyt ihania, inspiroivia kirjablogeja. Jatkossa aion tutustua kirjablogihin enemmänkin, joitakin olen käynyt vain vilkaisemassa.
Käväisimme päiväseltään Salossa. Miehellä oli Suomalaiseen lahjakortti, joka käytettiin lastenkirjoihin (hänestä se oli järkevää ). Esikoinen sai suuren velhouskirjan, joka sinällään olisi ollut järkevää hankkia Lontoosta alkuperäiskielellä. Kuopuksemme valinta oli Ella ja Sampan urotyöt. Lisäksi päädyimme hankkimaan uuden Risto Räppääjän, Risto Räppääjä saa isän. Hauska, muttei mitenkään erityinen, totesi mieheni, luettuaan kirjan. Täytyy tunnustaa, että minulla on aina hauskaa Nopoloiden lastenkirjojen kanssa, pidän heidän huumoristaan.  Hurahdin Nopoloiden toiseen uutuuskirjaan Gekko, Puupponen ja suloinen Rose.Gekko ja Puupponen matkustavat keväällä Pariisiin. Linda Bondestamin kuvitus on hyväntuulinen, valloittava ja kirjaa oli ihana lukea. Luin kirjan hankintapäivän iltasaduksi tytöillemme ja naapurin tytölle, joka oli reissussa esikoisen seurana.
Mökkireisuun mahtui myös retki Raaseporin linnanraunioille ja pikaisia pyrähdyksiä kirpputorilla Salossa ja Karjaalla. Palailen illalla tai huomenissa.

20 heinäkuuta 2011

Katselin kuvia Lontoosta








Mies ja esikoistytär Lontoossa
- näkymä hotellista
- Pullip Purezza käväisi muun muassa Hyde Parkissa
- Big Benistä piti ottaa tyttärelle kuvia muutama vuosi sitten. Nyt on ihan itse otettu kuva.
- Audrey. Kenelle otettu kuva ?
- Towerin tunnelin takana on Starbucks. Siitäkin oli otettu kuva.

06 heinäkuuta 2011

Poika raidallisessa pyjamassa

Katsoin elokuvan Poika raidallisessa pyjamassa, ja koska jäin sitä miettimään, kirjoitan siitä täällä.
Elokuvan keskeisin henkilö on 8-vuotias Bruno poika, jonka isä on natsiupseeri. Perhe muuttaa Berliinistä Saksan maaseudulle, isän työn vuoksi. Bruno on yksinäinen ja päättää äidin kielloista huolimatta livahtaa takapihan portin ulkopuolelle. Ikkunastaan hän on nähnyt "maatilan," joka on alkanut kiinnostaa pientä tutkimusmatkailijaa. Maatilan aidan takana on samanikäinen poika, joka pukeutuu raidalliseen pyjamaan. Pojat ystävystyvät.
Elokuvassa on muitakin kiinnostavia henkilöhahmoja. Perheen äiti iloitsee miehensä saamasta ylennyksestä. Vähtellen, elokuvan edetessä hän joutuu kohtaamaan karun totuuden, jota ei voi hyväksyä. Perheen isästä ei inhimillisyyttä paljon näy, hän on natsiaatteen läpäisemä, näennäisen hillitty. Poika näkee pieniä asioita, jotka mietityttävät. Miettii suhdetta isäänsä, jota haluaisi ihailla. Taloon tulee korkea-arvoisia vieraita. He katsovat elokuvaa, poikakin salaa. Elokuvan jälkeen poika menee halaamaan isäänsä. He ovat katsoneet propaganda-elokuvaa.
Aidan takana oleva poika on kypsempi, mutta hänkään ei tiedä, mitä pahanhajuista savua piipuista tulee. Jossain vaiheessa pojan isä on kadonnut. Elokuvan lopussa myös Bruno pukeutuu raidalliseen pyjamaan ja kaivautuu aidan toiselle puolelle.
Brunon 12-vuotias sisko ihailee Hitlerjugedia ja kiinnittää julisteita seinälle, nuket joutavat kellariin. Kotiopettaja ja isän nuorempi alainen, (joka tosin myöhemmin joutuu rintamalle, koska hänen kirjallisuusprofessori-isänsä on ilman selitystä paennut Sveitsiin) edustavat hänelle auktoriteetteja.
Äiti näkee ja kuulee, varovasti (miettien uskaltaako) kiittää vanhaa miestä avusta( lääkäri, nyt perunankuorija perheen keittiössä). Poika on pudonnut keinusta ja mies on auttanut.Myöhemmin kaataessaan viiniä, jo heikkokuntoinen mies kaataa lasin, hänet piestään käytävässä. Perhe istuu ruokapöydässä, kun tämä tapahtuu. On annettu ymmärtää, että mies on tarkkanäköinen, vanha ja viisas. Häntä ei enää näytetä. Tuntuu pahalta.
....
Elokuva päättyy hiljaisuuteen, näytetään suljettua ovea, naulakoissa on raidallisia pyjamia. Monta hukattua elämää.
Elokuva pohjautuu John Boynen samannimiseen kirjaan. Kirjaa en ole vielä lukenut.
ps. Kuvia ei tällä kertaa ole, lainasin tyttärelleni kameran Lontooseen. Matkakuvia odottelen...