Kävimme tänään käymäseltään Tammisaaressa, kirjakaupassa, etsimässä koululaiselle kalenteria. Sopivaa kalenteria ei löytynyt, eikä kauppa muutoinkaan ollut erityisen houkutteleva, sekava, minusta. Aina ei kannata mennä merta edemmäs kalaan. Menimme paikalliseen kirjakauppaan täällä Karjaalla ja sehän osottautui aivan loistavaksi kaupaksi. Kirjavalikoima ei ole mitenkään huomioitava, mutta minä ihastuinkin kaupan vihkovalikoimiin takahuoneessa. Mustia vahakansivihkoja eri kokoisina, kangaspäällysteisiä muistikirjoja laaja valikoima, kauniita pinoja toisensa jälkeen...ei mitään tusinatavaraa vaan huolella valikoituja.Koululaisen kalenterikin löytyi ja pienemmälle hauska Mymmeli-pehmo. Kaupassa oli rauhallinen tunnelma, viehättävä! Menen uudestaan. Ylipäätään täällä pikkukaupungissa on vallan mukavia kauppoja, sympaattisia rakennuksia ja esimerkiksi perennoja tyhjällä tontilla kadun varrella, ihan vaan rehottaa! Hauskaa, kun kaupunkia ei ole tehty turisteille. Itseasiassa olen kiintynyt tähän pikkukaupunkiin. Sinällään kaunis Tammisaari ei tehnyt tänään mitään vaikutusta. Hangossa haluan käydä ensi kesänä. Kuljeskella kallioilla ja katsella rosoisia kivitaloja ja pitsihuviloita. Hanko on kiehtova, ei mikään pikkusievä ja siellä tuntuu vähän kuin olisi ulkomailla. Viime käynnistä on jokunen vuosi, ei kovin monta.
Kirjalöytöjä tein paikallisella kirpputorilla: Lapselle puutarharomaanin, Ateneumin maalauksia esittelevän kirjan sekä itselleni uusimman Selja-sarjan kirjan! Kaksi viimeisintä minulla on kokonaan lukematta. Nyt minulla on koko sarja.
Olen nauttinut uusintakierroksesta ensimmäisten Selja-kirjojen parissa. En tiedä olisiko nykylapsista hauskaa lukea, että nuorison kutsuilla tarjoillaan appelsiineja, banaaneja isossa maljassa ja höyryäviä nakkeja. Kutsut ovat vallan herttaiset.Yksi vierailijoista tuo juhlaan salaperäisen pahvilaatikon, jonka sisältä löytyy gramofoni, sitten tanssitaan. Jossain vaiheessa tytöt ja pojat istuvat piirissä lattialla. Silmät sidottuina valitaan levy ja kerrotaan, kenelle se omistetaan....
Äsken keräsin vadelmia ja tein piirakkaa, ihailin kypsyneitä valkoherukoita ja mietin, että olisin halunnut nähdä kirsikkapuun kukkivan. Mietin myös, että Kuninkaan puheen olisi tänään nähnyt ilmaiseksi paikallisessa elokuvateatterissa, mutta en halua täältä mökin rauhasta juuri nyt minnekään.
Tytär otti venekuvan Tammisaaren satamassa. Kivaa heinäkuun viimeistä viikonloppua!
Tuo Tammisaari-Karjaa-seutu on niin kaunista. Olen käynyt siellä vain muutamia kertoja turistina, mutta ollut aina yhtä ihastunut.
VastaaPoistaJa oi, nuo nuorten kutsut Selja-kirjoissa ovat ihastuttavia niiden viattomuuden vuoksi. Ja tosiaan nuo hedelmät ja nakit! Minä en edes tiedä, mitä nykynuoret tarjoavat omissa bileissään... Omissa luokkabileissäni 90-luvun alussa oli varmaan halpaa valkoviiniä, shipsejä ja joskus pizzaa.
Saa nähdä, mitä pidät uusimmista Seljoista. Minä luin Seljalta maailman ääreen joitakin vuosia sitten. En ihastunut niin paljon kuin vanhoihin kirjoihin, mutta ostin nyt kesällä itselleni tuon samaisen Seljan Lumi ja Tuli-kirjan.
On tosiaan kaunista seutua, järviä ja meri lähellä ja esim. Fiskarsin ja Billnäsin ruukit. Usein pyörähdetään myös Salossa, joka sekään ei ole kovin kaukana.
VastaaPoistaOlen nyt ihan innoissani näistä Seljoista, mielenkiinnolla odotan kahta viimeistä osaa.