13 toukokuuta 2012

Äitienpäivänä




Äitenpäivää on vietetty perinteisesti. Aurinko paistaa, mutta sää on kolea. Trenssi piti laittaa päälle, kun käytiin mummolassa. Lapset pyöräilivät, miehen kanssa käveltiin. Tai mies pikemminkin juoksi, koska kuopuksen pyöräilyä täytyy vielä pitää silmällä. Vaikka ihanaa, että hän viimeinkin alkaa saavuttaa tuon tärkeän taidon, ahkeran harjoittelun myötä!
Eilen tartuin viimeinkin Mary S. Lovellin Mitfordin tyttöihin. Mökilläkin kirja oli mukana viikko sitten, mutta en saanut aloitettua. Luin Håkan Nessnerin Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä. Se oli loistava mökkikirja se! Olin edellisviikolla katsonut kirjaan pohjautuvan elokuvan ja tykännyt siitäkin. Tunnelma elokuvassa tavoittaa kirjan tunnelman.
Mutta nyt luen Lovellin kirjaa, hitaasti edeten, samalla malttamattomana. Yllätyin, kuinka kiinnostava tämä elämänkerrallinen  kirja valokuvineen on. Kirjassa on paljon yksityiskohtia ja henkilöitä, mutten koe uupumusta, kuten etukäteen oletin. Aristokraattiperheen kuusi tytärtä ovat keskenään erilaisia ja edustavat eri ideologioita. Lukiessa voi punnita omia ajatuksiaan.
Olen lukijana helposti innostuva ja ajatuksiltani välillä liiotteluunkin taipuvainen, sitä voitanee kutsua lapsenomaisuudeksi. Olen tästä hyvin tietoinen, mutta koitan olla itselleni armollinen. Fasismia en kuitenkaan hyväksy vaikka mielenkiinnolla luenkin Unityn ja Dianan elämän käänteistä. Olen verraten kirjan alkuvaiheessa. Teräväkielinen Nancy on tässä vaiheessa eniten esillä ja Dianan ensimmäinen avioliitto alkutaipaleella. Kuvia ja sukutaukuja en ole malttanut olla tutkimatta!

Pari viikkoa sitten saimme viimein uudet vitriinit koottua. Ulkovarastosta raahasimme vanhan arkun vitriinien kylkeen. En tiedä arkun historiaa. Saimme sen viime kesänä, kun meille tarjoutui mahdollisuus saada tätini miehen vanhempien jäämistöä. Tämä oli ollut heillä aitassa kauan, eikä kukaan ole kertomassa tarinaa. Kannen alla on maalaus ja sivussa on lokero, jossa on välipohja. Arkussa on siis salalokero.

Mökiltä tuodut omenapuun oksat alkavat kohta kukkia ja koivuissa on pienet lehdet. Kun meillä oli koulussa kevätjuhla lauloimme kuorossa tätä.
Kesän odotuksessa,
Johanna

01 toukokuuta 2012

Kirjoja ja vappumunkkeja





Vappua on täällä vietetty pihaa haravoidessa ja munkkeja paistaen. Minä tein taikinan ja mies paistoi munkit ja ihan kokoosrasvassa paistettiin. Kyllä maistui hyvältä. Ohjeissa ei koskaan sanota, että vaivaamisessa pitää nähdä vähän vaivaa, mutta niinhän se on. Kuopus muuten syö pikkumunkkinsa haarukkaan keihästäen ...
Viikko sitten käväisimme työkaverin kanssa paikallisen kyläkoulun aarteita tutkimassa. Koulu on v.1903 rakennettu, hirsirunkoinen, t-ikkunat, mäen päällä ja järvimaisemassa. Todettakoon kuitenkin, että koulu on peruskorjattu v. 1970. Tarjoilla oli vanhoja oppikirjoja ja koulun oppilaskirjaston poistettuja kirjoja, opetustauluja ja kaikenaista käytöstä poistettua tavaraa.
Ensimmäiseksi kävimme katsomassa opetustauluja. Pinon päällimmäisenä oli "Kymmenen neitsyttä," jonka sitten valitsinkin mukaan otettavaksi. Laitan joskus kuvan, kunhan saamme taulun ripustettua. Otin myös kolmiportaiset puutikkaat, jotka maalaan. Niissä on seitkytluvun värit! Vai miltäs kuullostaisi oranssi kera beigen? 
Näytti siltä, että vanhat oppikirjat kiinnostivat eniten, ja niitä tutkimassa oli ikääntyviä mieshenkilöitä. Ruuhkaa ei ollut ja sain ihan rauhassa tutkia...Nuorten toivekirjastosta oli mukavasti tarjoilla kirjoja ja teinkin mielestäni kivoja löytöjä. Seitsemän sisarusta on minulle tuttu, Villiruususta en ole ihan varma ja muita en ole lukenutkaan. Norjalaisen Gunvor Fossumin  tyttökirjat vaikuttivat kiinnostavilta, niitä löytyikin kolme. Merja Otavan Priskan ostin, koska siinä oli niin ihanan siistit kansipaperit (minulla on siis kirja ennestään).
Erityisesti ihastuin WSOY:n Vihreän kirjaston kirjoihin, kirjoja oli enemmänkin, mutta otin nämä, joissa oli kiinnostavuuden lisäksi paperitkin tallella! Työkäyttöön tulee Thorbjörn Egnerin Kapteeni Musta Bill ja muita lauluja ( suom. Kirsi Kunnas).
Noh...minun "täytyy" varmaan kesällä lukea tyttökirjoja.
Kuopus askarteli vappuhelmet. Hänen kanssaan katsomme illalla tyylivarkaat, joka on hänen lempiohjelmansa. Kyseessä on siis kotimainen sisustusohjelma, jossa otetaan kiinnostavasta kodista Polaroid kameralla kuvia, " varastetaan" ideoita sisustettavaan kohteeseen.
Myöhemmin illalla alkaa uusintakierros Solsidan eli Onnea onkimassa sarjasta. Sarjaa ei ole paljon mainostettu, mikä on sääli. Kyseessä on kuitenkin Ruotsin katsotuin komediasarja. Yle Fem klo 21.30 Hesarissa oli tänään arvio.