Näin alkaa Barbro Lindgrenin kirja Pikku Varpunen (Tammi 1979 suom. Kaarina Helakisa)
Olen lajitellut tänään kirjoja työhuoneen kirjahyllyyn ja kirpputorille. Seuraavaksi oli tarkoitus siiryä keittiöön niinikään lajittelemaan, vähentämään tavaraa. Tulin kuitenkin koneelle...
Katselin siis kirjoja sillä silmällä, onko joukossa joitain ihan erityisiä. Ja on...Barbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin kirjat, muiden muassa, ovat tehneet minuun erityisen vaikutuksen. Myös kirjailija Ulf Nilssonin kirjat ovat maailmaltaan samankaltaisia.
Katson viikko sitten ohjelman ( Yle Fem), joka kertoi kirjailija, kuvittaja Barbro Lindgrenistä. Ohjelman innoittamana ajattelin kirjoittaa ja samalla (lyhykäisesti) miettiä miksi .Lindgrenin kirjassa Pikku Varpunen lasten ja aikuisten ajatukset ja teot näyttäytyvät juuri niin keskeneräisinä kuin ne ovat, siksi kirja voi suorasukaisuudessaan hämmentää. Kuten kirjailija toteaa kirjan takakannessa, parasta on, että aikuinen lukee lapselle. Barbro Lindgrenin tapa kirjoittaa vetoaa minuun, mutta Pikku Varpunen kirjassa maailma on kovin vieras, uskallan sanoa 1970-lukulainen ja todennäköisesti liian erikoinen kiinnostaakseen omia lapsiani, enkä edes yritä tuputtaa. Lindgrenin kirjoittamat ja Eva Erikssonin kuvittamat Oskari-kirjat ja Äidin Rasavilli Piltti-kirjat, on kyllä luettu.
Pikku Varpusen maailma on rumankaunis, ja kuten aiemmin totesin, jokseenkin suorasukainen ! Toisaalta hyvällä tavalla boheemi, lämmin. Boheemi ja lämmin, myös hauska on Eva Erikssonin kirjoittama ja kuvittama Malla ja Kyösti (Gummerus 2000). Kuvat ja teksti käyvät yksiin.Tykkään myös kirjan pienestä äkeydestä.
Minä olen lukenut Pikku Varpusen aikuisiällä, mutta olen varma, että minä olisin lapsena pitänyt tuosta kirjasta, jossa mukana on kirjailijan omakuvaa. Minulle kirjan maailma on tutunoloinen ja olen aivan varma, että moni, (muttei ollenkaan kaikki) tuon aikakauden lapsi olisi kokenut kirjan voimaannuttavana ja hauskana.
Barbro Lindgren on tehnyt yhteistyötä myös Ilon Wiklandin kanssa. Tässä on kiinnostava, yllättävä linkki.
Ja ihan lopuksi muutama kiinnostava kirja, jotka olen lukenut lapsille sekä töissä että kotona:
Ulf Stark, Eva Eriksson: Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden (Tammi 1998)
Ulf Nilsson, Eva Eriksson: Leikitään hautajaisia (Mäkelä 2006)
Barbro Lindgren ja Eva Eriksson: Raisu Roosa muuttaa kaupunkiin (Tammi 1997)
Barbro Lindgrenin kirjat ovat tosiaan hellyyttäviä, etenkin Eva Eriksonin kuvittamina!
VastaaPoistaHellyyttävä on hyvin kuvaava sana :)
VastaaPoistaHassua tai hauskaa, että kirjoitit Pikku Varpusesta! Nimittäin minulla oli kirja omanani silloin, kun olin pieni. Koetin etsiä kirjaa lapsuudenkodistani hiihtolomalla, mutta en löytänyt. Minulla on sellainen muistikuva, että vierastin hieman Pikku Varpusta, mutta haluaisin lukea kirjan nyt aikuisena tietääkseni, että mikä minua siitä vieraannutti.
VastaaPoistaKirjassa lasten ja aikuisten ajatukset ja teot näyttäytyvät juuri niin keskeneräisinä kuin ne ovat, siksi kirja voi suorasukaisuudessaan hämmentää. Kuten kirjailija toteaa kirjan takakannessa. Parasta on, että aikuinen lukee lapselle.
VastaaPoistaTajusin illalla, että olin kirjan ilmestyessä suomeksi, jo neljäsluokkalainen, joten siksikään en ole varmaan tätä lukenut. Toisaalta en lapsena lukenut muitakaan hänen kirjoja...en tiedä sitten. Nyt kyllä haluan ja aion niitä metsästää.
Vietin lapsena pitkiä aikoja sairaalassa Helsingissä. Eka ja tokaluokalla koko syyslukukauden. Sairaalassa näin, koin ja kuulin kaikenlaista. Ihmiset tuohon aikaan olivat erilaisia, niin hyvässä kuin pahassa, myös koulumaailmassa. Nykyään ollaan enemmän ammatillisia ja tietoisempia. Tai no oltiin 1970-luvulla tiedostavia, mutta siinä tiedostamisessa oli huvittaviakin piirteitä, maailma oli vasta muuttumassa.
Suosittelen kyllä Pikku Varpusen lukemista. Toivottavasti saat käsiisi vielä!