Mietin mitä kertoisin näyttelystä. Lapset näkyvät useissa töissä, joista välittyy sävyiltään kotoisan lämmin, hieman boheemi tunnelma. Näyttelyssä oli myös mustavalkoisia tussipiirroksia, taiteilijan tekemiä kirjakuvituksia sekä akvarellitöitä, joissa ääriviivat eivät eroitu yhtä selkeästi kuin tutuimmissa kotiaiheisissa töissä.
Kuopuksemme sai valita postikortin muistoksi näyttelystä ja lisäksi minusta ihanan kaleidoskoopin. Kummallekin tytölle tuli töistä mieleen Astrid Lindgren.Ehkä Larssonin kotikuvissa on jotain periruotsalaista.
Esikoinen totesi kyllä pitävänsä enemmän Picassosta, jonka työt eivät ole niin esittäviä. Minäkin muistan hyvin, kun kävimme hänen kanssaan Picasso-näyttelyssä. Eihän näitä kahta voi verrata!
Neljännessä kuvassa näkyy teetuliaiseni Tukholmasta. Uusin suosikkini on Chai-tee, joten en malta olla testaamatta. Pirkka-sarjan Chai on erityisen ihanaa, Clipperin olen myös testannut. Söderteetä hamstraan aina Tukholmasta. Rooibos on appelsiinilla maustettuna, voisin sanoa jatkuvassa käytössä, ostan sitä Lidlistä ja tykkään tosi paljon. Nyt otin kokeeksi mustaa teetä ja rooibos on maustettu siruunaruoholla.
Suklaata en ostanut kuin yhden levyn ja laivalta en ollenkaan. Kuvasta huolimatta, minulla ei ole tällähetkellä erityistä tarvetta suklaan syömiseen mikä on hyvä asia.
Luin mökillä Tenhusen Nuku hyvin, Punahilkka kirjan. Se oli kerrassaan sopiva pimenevien iltojen kirja. Kirjan tekee hyytäväksi se, että lukija arvaa syyllisen hyvissä ajoin, mutta päähenkilö ei. Olen myös lukenut viime aikoina Hyvän tytön hautajaiset ja kirjastosta löytyi niinikään Tenhusen Viimeinen pari. Hyvän tytön hautajaiset oli ihan kelpo dekkari, mutta Viimeinen pari oli kirja jonka luin puolijuoksua, vähän harppoen. Koin sen vähän sekavaksi ja epäkiinnostavaksi.
Illalla aion katsoa viimeisen neiti Marplen ja juoda kupillisen glögiä, huomenna odottaa arki.
Hyvää alkavan marraskuun viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti