Luettua

Kävimme perjantaina muutaman työkaverin kanssa kädentaitomessuilla Tampereella ja myöhään illalla lähdimme vielä perheen kanssa Helsinkiin. Kävimme miehen kanssa eilen elokuvissa, katsomassa Missä kuljimme kerran. Tänään tulimme aamupäivällä kotiin.

Aion nyt kirjoittaa jotakin viimeksi lukemistani Rauha S.Virtasen kirjoista, jotka ovat Ruusunen (1968) ja Joulukuusivarkaus (1970)

Ruususessa on Selja-sarjasta tuttu, kodikas tunnelma, joskin vanhempien maailmassa keskeisiä ovat Pirtamon Trikoon asiat, kuten Niinan isän ylennys ja suhteet tehtaan johtajan perheeseen. Kirjan keskeisin henkilö on kirjoittamista ja lukemista rakastava abiturientti, Niina. Niina rakastuu naapurissa asuvaan kirjailijaan. Tunne osoittautuu molemminpuoliseksi.
Kirjailija Rannikko on tunnistettava hahmo, taiteilijasielu, joka ei lämpene sovinnaisuuksille. Pian Rannikko vie Niinan elokuviin, kahteen elokuvaan, sopivan tilaisuuden tullen ja vielä vaimonsa luvalla. Mitään dramaattista kirjassa ei tapahdu, mutta jotain kuitenkin. Niinan sisko, Tuire, ahdistuu huomatessaan, mitä ympärillä tapahtuu.
Kirjan lopussa tehdään lähtöä. Niina ymmärtää katsoa eteenpäin.
Pidin kirjasta paljon, tunnelmasta ja siitä miten tarinaa kuljetetaan eteenpäin.

Joulukuusivarkaus on tunnelmaltaan tutunomainen, mutta sisältää vastakkainasetteluja. Nurmen perheessä alituinen huolenaihe on rahan riittäminen. Raikaloilla rahaa on.
Joulu odotuksineen on hyvä valinta vastakkainasettelulle. Joululahjoihin ei tänä vuonna ole Nurmen perheessä varaa. Joulukuusirahat menevät, kun Jarkolta pidätetään päivän palkka. Ja toisaalla...Nurmen perheen Ilu-pojan opettajan, sinänsä hyväntahtoinen ajatus: " Joulun jälkeen te lapset sitten kerrotte kukin omasta joulustanne...Saamme sitten kuulla mitä hauskaa kaikki ovat kokeneet". ...Kuullostaa ymmärtämättömän ihmisen puheelta, ja sitä se varmasti onkin. Tai aattona Ilulle höpöttelevä kuusi: Pajan tuottehet, somat lahjaset, kukin tonttu tuo, hyvän lapsen luo...
Raikalassa selataan uutta keittokirjaa ja mietitään joulupöydän leivonnaisia, väritelevisiokin on ja lasketteluvälineitä. Tunnelma on muodollinen. Perheen isälle on tärkeää, että julkisivu on kunnossa. Pojilla ei esimerkiksi sovi olla pitkää tukkaa. Asia hoidetaan, tavalla jolla kunnioitusta ei saa.
Nurmen perheessä on väsymyksestä huolimatta välittämistä. Nurmen Jarkolla ja yläkerran kovia kokeneella Seijalla on iloakin tuottavia yhteisiä suunnitelmia. Jäin toivomaan niiden toteutumista.
Nurmen Eiralla on radikaaliystäviä, joihin tavallaan kuuluu myös Raikalan Jusse, joka on epävarma itsestään kuten Eirakin. Eira ihailee Lenniä. Lennin kämpällä touhu näyttää sekavalta ja hämmentävältä. Lukijana toivon, että Eira lähtee äkkiä pois eikä palaa. Näin toivoo myös Eiran huolehtiva pikkusisko Mariliisa.

Kirjan loppunäytös on vaikuttava ja viittaa kirjan nimeen...Mutta kuka voi heittää ensimmäisen kiven?
Suosittelen kirjan lukemista lämpimästi.

Hyvää marrasviikkoa!