Vietin Ateneumissa koko aamupäivän vaikuttuen Helene Schjerfbeck näyttelyssä. Kiersin ensin näyttelyn kokonaan ja katselin lyhyen filmin taiteilijan elämästä. Tämän jälkeen kävin postikorttiostoksilla ja palasin vielä uudelleen näyttelyyn, nyt poukkoillen.
Minusta on kiinnostavaa, miten Helene Schjerfbeck kehitti itseään taitelijana. Kiiltävistä öljyvärimaalauksista pelkistyneempään ilmaisuun ja värimaailmaan. Filmi kertoo hänen tavastaan työskennellä: Paljon väriä, jota hankaa pois ja lisää väriä, toistaa uudelleen samaa, haluaa saada sielun esiin.
Kasvokuvat ovat minusta kiinnostavia, niin luonteikkaita ja herkkiä. Ei silti, asetelmatkin ovat kauniita.
Luultavasti haluan näyttelyyn vielä uudelleen. Ja minua kiinnostaa myös näyttelyluettelo, jota en raaskinut ostaa.
Äsken juotiin kotiintulokahvit marenkiballerinakeksien ja kookospallojen kera. Tukholmassa näin muuten sähköisen muffinssien valmistuskoneen. Malliltaan kuin vohvelirauta. Kansi avataan ja kaadetaan taikinaa koloihin. Vaikuttavaa, mutta ei kuitenkaan.
Designtorgetilla oli hauska kirjanen: Elämäni listoina. Kirja sisältää lukuisia 10-kohdan listoja. Aukeamalla on valmiiiksi tehty lista ja toinen sivu on omaa listaa varten. En ostanut ampiaisväristä kirjaa, mutta idea on hauska. Ehkä voisi joskus kokeilla. Kivojahan listat ovat!
Viimeksi olen lukenut Joel Haahtelan pienoisromaanin ja Hanna Tuurin Orapihlajapiirin. Ja Carrien nuoruusvuodet hyttilukemisena laivalla :) Hanna Tuurin kirja oli luettava, mutta jotain jäi puuttumaan. Voin silti lukea häneltä jotain muutakin, Irlanti kiinnostaa. Joel Haahtelan kirja oli sympaattinen. Koska olen lukenut häneltä muitakin kirjoja voin sanoa, että hän on kirjoittajana erityinen.
Lumiomenan Katjan arvonnassa voittamaani lahjakorttia aion käyttää seuraaviin kirjoihin: Tähän ja tähän. Selasin kirjoja tänään Akateemisessa ja tein päätökseni.
Tukholmassa oli lämmintä, aurinko paistoi. Katselin lähestyvää kaupunkia laivan kannella meri-ilmasta nauttien. Huomenna paluu arkeen.
Kesänläpöisin terveisin,
