18 toukokuuta 2011

Houkutteleva tummanvaalea ja muita ilonaiheita

Hei taas pitkästä aikaa! Ilahduin tänään, kun posti toi minulle huutiksesta tilaamani kirjan.Paketissa olevat postimerkit olivat hauskasti vanhoja kansallispuku postimerkkejä vuodelta 1972. Ihan kelpoja siis vielä! Minulla oli pienenä korttikassi, jossa kuljetin postikortteja. Kiinnostukseni kortteihin oli tiedossa, joten eräälläkin kyläreissulla sain vanhalta tädiltä nipun kortteja. Ja nämä merkit muistan! Tuohon aikaan kyläreissulla kahvikupit kilisivät hauskasti, kun mummon kanssa kyläilin toisten mummojen luona, hauskaa!       Minä olin kiltti ja otin pöydästä juhlallisesti vain sen yhden piparin, joka oli lupa ottaa ( vaikka meidän mummo olisi kyllä ymmärtänyt toisenkin).
Paketissa oli siis kirja. Essi Tammimaan Paljain käsin. Kolmen sukupolven naisten tarina. Takakannen tekstissä todetaan " Jokaisen on otettava elämä vastaan paljain käsin, ilman suojahanskoja." Ja minä tykkään. Kirja saa odottaa vielä muutaman viikon, lomani alkamista. Tuskin maltan odottaa!
Iloitsen siitäkin, että värjäsin hiuksen reilusti tummanvaaleiksi, kun en oikeasti enää mikään blondi ole. Tämä on ihan paras väri aikoihin. Uskon, että tuli jäädäkseen toistaiseksi. Vati löytyi kirpparilta. Laitan kuvan siitäkin. Kaunis minusta!
Muutama viikko sitten kerroin pöydistä, jotka iloksemme saimme. Kuvan pöytä on löytänyt paikkansa.
Pieniä iloja sinulle myös!





ps. Aion säilyttää postimerkit

2 kommenttia:

  1. Nämä pienet ilot ovat monesti niitä parhaita. Ja olipa metkasti postimerkitetty paketti. Minäkin säästäisin tuollaiset postimerkit, ne ovat ilmestyneet vuotta ennen syntymääni.

    Pöytä on kaunis, samoin tuoli sen edessä. Ihana, rauhoittavakin työpiste.

    Toivottavasti pidät Tammimaan kirjasta. Nyt en muista, mutta oletko lukenut Riikka Pulkkisen Totan? Kirjoissa on paljon samaa.

    VastaaPoista
  2. Minustakin metkasti :)Minä olen syksyn lapsia ja täytin neljä vuotta, merkkien ilmestymisvuonna.
    Rauhoittava työpiste, kun ei ole mitään turhaa. Toisaalla sitten enemmän turhaa ;)
    Uskon pitäväni Tammimaan kirjasta, kerron joskus. Pulkkisen Rajan olen lukenut ja Totta on tulossa niinikään huutiksesta. Raja oli varmaotteisesti ( lahjakkaasti) kirjoitettu. Sinällään on mielenkiintoista pohtia rajojen määrittämistä. Elämässä tulee ajoittain tilanteita, jolloin joutuu vastakkain sen asian kanssa, että joku toinen yrittää määrittää rajat, sen perusteella, mitä otaksuu toisen jaksavan kantaa.
    Milelenkiinnolla odotan myös Totan lukemista.
    Kiva, kun kävit!

    VastaaPoista