Sain jokin aika sitten luetuksi Michael Nyqvistin kirjan Päivää, isä. Omaelämänkerrallinen kirja kertoo tunnetun ruotsalaisnäyttelijän vaiheista. Hän saa tietää, että hänet on adoptoitu. Biologinen isä on italialainen farmaseutti. Myös äiti on "toinen", mutta kirjassa etsitään ensisijaisesti isää. Matkalla kaikki keinot ovat sallittuja, myös valehtelu. Matka ei ole helppo, ei myöskään turha, lopulta isä löytyy.
Kirja jättää monia kysymyksiä auki. Elämässä on tyydyttävä keskeneräisyyteen niin myös tässä kirjassa.
Keskeneräisyys on kiinnostavaa, koska se on totta.
Kirja vaikuttaa lukemisen arvoiselta. Keskeneräisyys...niin sitä se elämä on. Tuntuu että ihmis ikä menee sitä opetellessa. Kun pääsee jollekkin tyynelle kohdalle tiedossa on jokin toinen aihe :)
VastaaPoistaNiinhän se, ihmisikä menee :) Aina on jokin dilemma, jota työstät, isompi tai pienempiä. On vain hyväksyttävä, että ristiriidat kuuluvat elämään ja joitakin asioita ei edes voi muuttaa vaikka kuinka haluaisi.
VastaaPoista