Pietarissa osa 1. (toisinto)

Tarkoitus oli kirjoittaa Pietarissa päiväkirjaa matkasta, mutta niin paljon katseltavaa ja sulateltavaa oli, etten jaksanutkaan. Jos Pietari olisi vuodenaika, sanoisin miettimättä syksy. Se on kohteliaisuus, sillä syksy on lempivuodenaikani. Lämmin ja värikäs, vähän yllättävä ja tietenkin vähän kaihoisa. Voi olla, että minusta on hauskaa käydä Tukholmassa ja brittein saarella ja olisihan kiva käydä myös New Yorkissa, mutta jotenkin koen, että oma mielenmaisemani on lähellä Pietaria. Pietarissa näkyi kaksi ääripäätä. Välinpitämättömyys, kauhea diskojytke ja aika usein, anteeksi, minun mielestäni aika kauheat naisten vaatteet ja hääsomisteet...vahvat parfyymit ja kyllä, toisinaan hienhaju.
Ja toisaalta. Tuntuu hyvältä, kun hymy ulottuu silmiin asti, on lämmin ja aito, kohtaava muttei tungetteleva. Eräässä kahvilassa, odotellessamme vapautuvaa pöytää, seuralaisensa kanssa ollut tuntematon nuorimies tervehti ja sanoi, että tässä on sinulle paikka. Ystäväni luuli, että tunsin hänet entuudestaan. Mihin oikein olen tullut ?
Nyt on pakko kertoa, että tämä on ensimmäisen postauksen jonkinlainen toisinto. Teksti hävisi, kun poistin kännykästä luonnoksia. Kommentit on tallella kommenttilaatikossa (onneksi), mutten saa niitä enää tähän, ikävä kyllä:( Postauksen alku löytyi tyttäreni blogin sivulta, jossa näkyy hänen seuraamien blogien päivityksiä. Kopioin sieltä...ja lopun muistelin ja sovelsin myöhemmin tehtyjen päiväkirjamuistiinpanojen avulla. Mitä tästä opin, enää en uskalla poistaa luonnoksia, koska mitä tahansa voi käydä ja sama on kuvien kanssa. Kun laitoin Facbookiin matkakuvia vahingossa tuplat, poistin toiset kuvat ja tietenkin juuri ne, joihin oli tullut kommentteja. En siis enää uskalla deletoida mitään. Okei kännykkäviestejä ja lokeja, en muuta :D
Tässä alempana matkakertomuksen osat 2, 3 ja 4.