Eremitaasiin on varattava aikaa. Ensin sisään jonottamiseen ja toiseksi kiertelyyn. Jossain vaiheessa kaikesta yltäkylläisyydestä tulee ähky. Kaikkea ei vaan pysty nielemään yhdessä päivässä. Jo yksittäinen sali olisi nähtävyys, mutta saleja taideaarteineen riittää, kolmessa kerroksessa. Katsoimme Mondon oppaasta, missä saleissa kannattaa käydä ja silti apua joutui kysymään monta kertaa saleissa istuvilta mummoilta. Osa puhui englantia, osa ei, kartasta oli jotain apua. Kuvata sai, tilapäisnäyttelyitä lukuunottamatta, kun lunasti 200 ruplan arvoisen kuvausluvan. Ihan huikeaa ja samalla traagista, kun edes vähän, tutustuu palatsin historiaan.
Hauska yksityiskohta on, että Eremitaasin kellarissa työskentelee 500 kissaa, jotka pitävät hiiret ja rotat loitolla arvokkaista huonekaluista. Pieni osa kissoista saa kulkea saleissa levittämässä kissanhajua, varoituksena hiirille. Oppaan mukaan kissoista on seuraa myös saleissa työskenteleville mummoille.
Eremitaasissa kiertelyn jälkeen, löysimme itsemme syömästä lampaanviuluja. Ravintola näytti ulospäin viehättävältä kirjakahvilalta, mutta sisällä vaikutelma oli toisenlainen. Meidät ohjattiin pöytään, jonka vieressä pauhasi televisio, jotain diskopoppia. Pääsimme lopulta yhteisymmärryrykseen television sammuttamisesta. Lampaanviulut olivat erinomaisen maukkaita.
Kävelimme pitkin Nevskiä, emme ostaneet oikein mitään, katselimme vain. Illan päätteeksi löysimme ihanan, tunnelmallisen kirjakaupan. Mukaan tarttui tsaariperhe-aiheisia postikortteja, kopioita vanhoista valokuvista.
Kirjakaupan yläkerrassa on Singer-kahvila. Kahvila on ihan mahtava, sellainen, johon haluaa palata ja johon on helppo löytää. Tunnelma on eloisa, kattokruunuja ja kaakelilaattoja, viherkasveja, menneen ajan tuunelmaa aidosti vanhoissa puitteissa. Ystävällistä ja huomaavaista palvelua. Päätimme ottaa venäläisittäin teetä. Juoma tarjoiltiin laseista. Minulla oli mustaa teetä vahvan inkiväärin, hunajan ja appelsiiniviipaleiden kera, ystävälläni omenalohkojen ja kanelitangon kera. Pienten wiener leivonnaisten herkuttelu kävi haarukkaa ja veistä käyttäen.
Hauska yksityiskohta on, että Eremitaasin kellarissa työskentelee 500 kissaa, jotka pitävät hiiret ja rotat loitolla arvokkaista huonekaluista. Pieni osa kissoista saa kulkea saleissa levittämässä kissanhajua, varoituksena hiirille. Oppaan mukaan kissoista on seuraa myös saleissa työskenteleville mummoille.
Eremitaasissa kiertelyn jälkeen, löysimme itsemme syömästä lampaanviuluja. Ravintola näytti ulospäin viehättävältä kirjakahvilalta, mutta sisällä vaikutelma oli toisenlainen. Meidät ohjattiin pöytään, jonka vieressä pauhasi televisio, jotain diskopoppia. Pääsimme lopulta yhteisymmärryrykseen television sammuttamisesta. Lampaanviulut olivat erinomaisen maukkaita.
Kävelimme pitkin Nevskiä, emme ostaneet oikein mitään, katselimme vain. Illan päätteeksi löysimme ihanan, tunnelmallisen kirjakaupan. Mukaan tarttui tsaariperhe-aiheisia postikortteja, kopioita vanhoista valokuvista.
Kirjakaupan yläkerrassa on Singer-kahvila. Kahvila on ihan mahtava, sellainen, johon haluaa palata ja johon on helppo löytää. Tunnelma on eloisa, kattokruunuja ja kaakelilaattoja, viherkasveja, menneen ajan tuunelmaa aidosti vanhoissa puitteissa. Ystävällistä ja huomaavaista palvelua. Päätimme ottaa venäläisittäin teetä. Juoma tarjoiltiin laseista. Minulla oli mustaa teetä vahvan inkiväärin, hunajan ja appelsiiniviipaleiden kera, ystävälläni omenalohkojen ja kanelitangon kera. Pienten wiener leivonnaisten herkuttelu kävi haarukkaa ja veistä käyttäen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti