Pietarissa osa 3.

Dostojevskin kotimuseo on näköismuseo. Otan joitakin kuvia ja mietin, millainen keittiö asunnossa on joskus ollut. Huoneet ovat pieniä, tunnelmallisia. Ilman auringonvaloa on todennäköisesti ollut hämärää, ehkä uunissa tuli ja  petrolilamppuja? Kadulta on varmaan kuulunut kavioden kopsetta.
Ensimmäisenä iltana Pietarissa, osuimme sattumalta Gogol nimiseen ravintolaan. En tiedä, onko Pietarissa muita vastaavanlaisia ruokapaikkoja. On kuin olisimme siirtyneet ajassa taaksepäin, jonnekin 1900 -luvun alkuun.
Astuessamme sisään lupaa pitkään punaiseen hameeseen pukeutunut tarjoilija meille kaksi tuntia aikaa.  Ojennamme takkimme ja sateenvarjot,  jotka laitetaan eteisen vanhannäköiseen kaappiin. Astumme peremmälle ravintolaan, jossa on muutamia pieniä ajanhenkisesti sisustettuja huoneita. Meidät ohjataan pöytään ja saamme ruokalistat. Tyydymme jälkiruokiin, koska olemme jo syöneet. Jossain vaiheessa saamme kuulla elävää musiikkia, pianisti soittaa toisessa huoneessa. Ilta hämärtää ja kadulta ei kuulu mitään ääniä, vaikka ollaan Nevskin sivukadulla, aivan keskustassa.
Tilaan Madeleine-tyyppisen leivoksen ja ystäväni Tarte-tatinin. Saamme kumpikin omat teekannut. Omaan kannuuni otan Earl greyn mausteeksi tuoretta timjamia. Ei kiirettä mihinkään. Tänne haluan palata. Lähtiessä otamme eteisen vastaanotosta käyntikortit mukaan.