Hei taas pitkästä aikaa! Ilahduin tänään, kun posti toi minulle huutiksesta tilaamani kirjan.Paketissa olevat postimerkit olivat hauskasti vanhoja kansallispuku postimerkkejä vuodelta 1972. Ihan kelpoja siis vielä! Minulla oli pienenä korttikassi, jossa kuljetin postikortteja. Kiinnostukseni kortteihin oli tiedossa, joten eräälläkin kyläreissulla sain vanhalta tädiltä nipun kortteja. Ja nämä merkit muistan! Tuohon aikaan kyläreissulla kahvikupit kilisivät hauskasti, kun mummon kanssa kyläilin toisten mummojen luona, hauskaa! Minä olin kiltti ja otin pöydästä juhlallisesti vain sen yhden piparin, joka oli lupa ottaa ( vaikka meidän mummo olisi kyllä ymmärtänyt toisenkin).
Paketissa oli siis kirja. Essi Tammimaan Paljain käsin. Kolmen sukupolven naisten tarina. Takakannen tekstissä todetaan " Jokaisen on otettava elämä vastaan paljain käsin, ilman suojahanskoja." Ja minä tykkään. Kirja saa odottaa vielä muutaman viikon, lomani alkamista. Tuskin maltan odottaa!
Iloitsen siitäkin, että värjäsin hiuksen reilusti tummanvaaleiksi, kun en oikeasti enää mikään blondi ole. Tämä on ihan paras väri aikoihin. Uskon, että tuli jäädäkseen toistaiseksi. Vati löytyi kirpparilta. Laitan kuvan siitäkin. Kaunis minusta!
Muutama viikko sitten kerroin pöydistä, jotka iloksemme saimme. Kuvan pöytä on löytänyt paikkansa.
Pieniä iloja sinulle myös!
ps. Aion säilyttää postimerkit