Laivan saavuttua Pietariin, jonotimme tullissa puolitoista tuntia. Jono kiemurteli miten sattuu, kiireisimmät menivät ohi. Pienten lasten kanssa kulkevat ohjattiin ohittamaan ihan luvan kanssa. Viisumipapereiden täyttäminen saattoi hidastaa jonon etenemistä. Päättelimme niin, koska meilläkin oli papereissa täyttämistä. Olimme ymmärtäneet täyttää kaavakkeesta puolet, mutta pitikin täyttää samat asiat kahteen kertaan jo menomatkalla:)
Paluumatka sujui joutuisasti. Tullissa oli puhallinorkesteri, joka viihdytti matkustajia. Mukavaa oli sekin, että laukkumme kannettiin laivaan. Luulen, että kaikki on aika sattumanvaraista. Seikkailumieltä ja huumorintajua tarvitaan ;)
Junalla kulkeminen on luultavasti viisaampaa. Passit ja viisumit tarkistetaan junassa, kun saavutaan rajalle. Vaikka oman viisumin hankkisi, junamatka ei itsessään ole kovin kallis. Laivamatka Pietariin ei ole kovin järisyttävä kokemus, ainakaan syyspimeällä.
Saavuttuamme Pietariin, löysimme itsemme etsimästä ruokapaikkaa. Tuulen ja pienen sateen vihmoessa ylitimme Nevajoen, koska hotellimme sijaitsi Vasilievskyn saarella. Ensin piti valokuvata Talvipalatsia vähän joka suunalta. Sitten suuntasimme Verikirkolle, jonka lähellä oli ystäväni suosittelema ruokapaikka. Tilasimme Stroganoffia ja sorbettia jälkiruoaksi. Pääruoka oli loistavaa, täydellisen onnistunutta, pehmeää ja täyteläistä. Oli niin ihanaa syödä, höyryävää, kunnon liharuokaa, pehmeillä sipulirenkailla höystettynä, kävelyn jälkeen.
Syötyämme suuntasimme kirkkoon. Verikirkko tulee näkyviin yllättäin kulman takaa. Piti ihan huokaista edessämme näkyvää huikeutta. Sisätiloissa sai ottaa kuvia ilman salamaa. Eremitaasi saisi jäädä seuraavaan päivään.
Paluumatka sujui joutuisasti. Tullissa oli puhallinorkesteri, joka viihdytti matkustajia. Mukavaa oli sekin, että laukkumme kannettiin laivaan. Luulen, että kaikki on aika sattumanvaraista. Seikkailumieltä ja huumorintajua tarvitaan ;)
Junalla kulkeminen on luultavasti viisaampaa. Passit ja viisumit tarkistetaan junassa, kun saavutaan rajalle. Vaikka oman viisumin hankkisi, junamatka ei itsessään ole kovin kallis. Laivamatka Pietariin ei ole kovin järisyttävä kokemus, ainakaan syyspimeällä.
Saavuttuamme Pietariin, löysimme itsemme etsimästä ruokapaikkaa. Tuulen ja pienen sateen vihmoessa ylitimme Nevajoen, koska hotellimme sijaitsi Vasilievskyn saarella. Ensin piti valokuvata Talvipalatsia vähän joka suunalta. Sitten suuntasimme Verikirkolle, jonka lähellä oli ystäväni suosittelema ruokapaikka. Tilasimme Stroganoffia ja sorbettia jälkiruoaksi. Pääruoka oli loistavaa, täydellisen onnistunutta, pehmeää ja täyteläistä. Oli niin ihanaa syödä, höyryävää, kunnon liharuokaa, pehmeillä sipulirenkailla höystettynä, kävelyn jälkeen.
Syötyämme suuntasimme kirkkoon. Verikirkko tulee näkyviin yllättäin kulman takaa. Piti ihan huokaista edessämme näkyvää huikeutta. Sisätiloissa sai ottaa kuvia ilman salamaa. Eremitaasi saisi jäädä seuraavaan päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti