Ihana kirja ja muita kuulumisia

David Foenkinos on kirjoittanut ihanan kirjan:  Nainen, jonka nimi on Nathalie. Olen vasta alkumetreillä, mutta kirjan leikkimielinen kepeys vie mennessään. Kun näen Krisprolls korppuja, palaan ajatuksissani tähän kirjaan tai kun kuulen tämän.  Ja olen siis vasta kirjan alkumetreillä. Surullinen asia on tapahtunut, mutta elämä etenee suloisen lohdullisesti. Jotenkin runollisesta tunnelmasta tulee mieleen Amelie ja eikä vähiten siksi, että pokkarin kannessa on Audrey Tautou, joka näyttelee  kirjaan perustuvassa elokuvassa Nathalieta. Kirjan mukaan muuten Nathalie-nimisillä naisilla on usein selvä taipumus nostalgisuuteen. Tässä on linkki elokuvaan. Minä en ole elokuvaa nähnyt, mutta haluan kyllä.

Perjantai-iltojen ilo on ollut  Downton Abbeyn uusinnat. Ei haittaa ollenkaan, että ensikatseluista ei ole aikaa juuri kulunut. Marraskuussa alkavat uudet jaksot!
Omenasadosta johtuen huomaan leiponeeni viime aikoina kohtalaisen paljon, muutakin kuin omenapiirakkaa. Täältä löytyi ihana sitruunakakkusten ohje.  Ja mitä omenapiirakkaan tulee, olen hulvautellut piirakan päälle kanelin asemesta reilusti kardemummaa ja fariinisokeria. Syy on Lantliv Mat lehden ihana resepti, jonka painoin kaupassa mieleeni ja testasin. Pohjaan tulee hauskasti vaniljasokeria tavallisen sokerin sijaan. Minä laitoin ruokalusikallisen vahingossa ja niin aion laittaa vastakin (ohjeessa teelusikallinen). Suosittelen reseptiä, jos lehteä satutte kurkkaamaan.

Lukemisiin palatakseni uusi Risto Räppääjä kuvittaja herätti 9-vuotiaassa lukijassa tunteita. Ensimmäinen kommentti oli, että minä en tätä sitten lue. Missä on oikea Risto ? Kirja sai pudota sohvalta lattialle, mikä ei ole ollenkaan tavanomaista. Seuraavana päivänä tarina vei kuitenkin mennessään, kuvittajavaihdosta sulatellaan vielä. Päivän polttavia aiheita on Risto Räppääjä- kuvittajavaihdoksen lisäksi ollut joululahjan valintaan liittyvät pohdiskelut. Kuopuksemme haluaa joululahjapakettiin soittorasian. Kartoitimme ensin kauniita soittorasioita ja siihin heti perään musiikkivaihtoehtoja: Joutsenen teema Tšaikovskin Joutsenlampi baletista tai Beethovenin Fur Elise. Ensimmäinen kirvoitti kyyneleet, koska kappale toi mieleen muistoja. Toinen ei ole mahdollinen, koska tuo mieleen mainoksen, jossa podetaan hammassärkyä. Toden totta Fur Elise ei ole minunkaan suosikki. Valinta kallistui ensimmäiseen vaihtoehtoon, mutta katsotaan. Jouluun on vielä aikaa :)


Ensi viikonloppuna on odotettavissa Kerkko Koskinen Kollektiivin konsertti Turussa. Mies äsken soitteli jäävänsä ylitöihin tuuraamaan vatsatautia potevaa. Toivottavasti konserttiviikonloppu toteutuu. En muista,koska viimeksi olemme olleet konsertissa, ihan vaan kahden. Liput odottavat jääkaapin ovessa.


Palailemisiin!

Se on syksy taas

Viime aikoina en oikein ole saanut lukemisiini sitä kaivattua kipinää. Olen lukenut Seljan tyttöjen jatko-osat ja Olli Jalosen Poikakirjaa, selaillut kirjastosta lainattuja keittokirjoja. Joskus vain on, pysähtynyt olo.
Kun nettiin tuli Puhdistus elokuvan traileri, ajattelin että kokeilen kirjan lukemista. Kuvittelin  etten välttämättä kiinnostu ko. kirjasta, mutta toisin kävi. Kirja on hyvä, juuri sellainen jota kaipasin. Nyt olen lukenut sitä pitkin päivää, kun on vapaapäivä ja olen yksin kotona. Pidän kirjan hitaasti etenevästä kerronnasta, tunnelmasta. Ja kyllä, tiedän että pahaa on tulossa.

Eilen löysin kirjastosta Hedelmätarhan Kilmenyn uutuushyllystä. En ole lukenut edes takakantta, mutta oletan että pitäisin. Jos vain lukuinto säilyy.

Onneksi syksyyn on luvassa kivoja pieniä juttuja. Kerkko Koskinen Kollektiivin keikalle on liput tilattu, Turun konserttiin. Odotan kovasti. Siihin saakka kuuntelen levyä.

Heissulivei...Iloisia juttuja arkeen sinullekin!