Olen kotosalla tänään tytön kanssa, hain eilen kesken päivän koulusta, mutta nyt ollaan jo sairastamisen kanssa voiton puolella. Tytär nukkui pitkään ja minä luin aamulla hiljaisuudessa Hesaria ja mukana tullutta kulttuuripääkaupunkilehteä. Lehdestä sain idean käydä syyslomalla Carl Larssonin näyttelyssä Turun taidemuseossa. Näyttely on kaikkien aikojen laajin Suomessa.
Hesarissa puolestaan oli kiinnostavan uuden Brittisarjan esittely. Downton Abbey vaikuttaa erittäin kiinnostavalta, jatkoakin on tiedossa! Ensimmäinen tuotantokausi on seitsemänosainen.

Syksy on mielentila, mood, joka sopii minulle. Hain persilijaa penkistä ja huomasin, miten ilmassa oli uutta raikkautta. Sitten luin sähköpostini ja huomasin, että saan Kiurut laulavat kirjan paperikansilla.Olin huutanut sen minkä sain, eli ilman paperikansia, mutta yllättäin myyjä kysyi, olisinko kiinnostunut vaihtamaan kirjan paperikantiseen versioon. Hän olisi laittamassa kirjaa myyntiin, mutta tarjoaisi sen minulle mikäli maksaisin euron lisää. Ja tottakai kiinnostuin tästä vaihtoehdosta! Rauha S. Virtasen kokoelmani alkaa olla valmis.Kirjasta Ruusunen, minulta puuttuu paperikansi. Tiedän, että kansipaperi on minulla ollut, mutta jostain ihan käsittämättömästä syystä se on hävinnyt ?! vuosien varrella. Olen luultavasti ollut jossain vaiheessa sitä mieltä, että se on kivempi, ilman paperikansia.
Hassun taskukuvan laitoin siksi, että olen kovasti tykästynyt Gudrun Sjödenin "perunamekkoon." Ja todentotta, taskuihin mahtuisi monta perunan mukulaa. Mutta minusta on muutenkin mukava pyöritellä käsiä taskussa. Perunamekko löytyy täältä! 

Pikavisiitillä

Tulin pikavisiintille. Vapaapäivän aion hyödyntää tarkkaan. Olen tyhjentänyt varastoa/autotallia, ajatuksena viedä tavaraa kirpparille, Uffiin ja kaatopaikalle. Aamutv:tä sentään katselin, kun tytöt lähtivät kouluun ja samalla virkkasin aikomani helmet. Ohje oli helppo ja ajattelikin tehdä joku päivä valkoiset helmet, niinikään lasinapeista. Etsystä tilailin aikaa sitten, ihania kiinalaisia lasinappeja.
Illalla tunnelmoin Marckin kirjan parissa. Heti alussa kiinnitin huomiota siihin, että Liisalla oli varaa jättää leipäpala lautaselle. Ennen tuota hän epäröi, ottaisiko lisää paistia, mutta tunsikin itsensä kylläiseksi.  Yläluokan kuvaus, eikä eletä vielä sodanjälkeistä pula-aikaa! No, minä luin vasta ensimmäisen luvun, illalla jatkan.
Tv:stä alkoi uusintakierroksella tämä.  Romanttista draamaa, ei mitenkään monitasoista,mutta ah, niin mukavaa arkipakoa Italian maisemissa. En ole tätä aikaisemmin nähnyt.
Pöydälläni on odottamassa Sinä päivänä, seuraava aikuisten kirja, johon aion tarttua.
Ps. Kiva, kun olen saanut uusia lukijoita!

Hyvää alkanutta viikkoa ♥