19 tammikuuta 2013

Lukemisia ja pohdintaa

Luen parhaillaan Merete Mazzarellan kirjaa Illalla pelataan Afrikan tähteä. Hänen ajatuksensa ja niiden omakohtaisuus ovat kiinnostavia. Tämänkaltaiset kirjat saavat aikaan sen, että alkaa pohtia ja punnita omia ajatuksia ja tekoja, jopa niin että haluaa vähän kirjoittaakin. Mazzarellaa pidetään älykkäänä ja rohkeana kirjoittajana. Minusta hän on terveellä ja huojentavalla tavalla itsekäs (ja varsin kiltti). Hän kirjoittaa rehellisesti ärsyyntyvänsä joistakin asioista. Taistelee oman itsensä kadottamista vastaan.

Aloin tässä yhteydessä ( jostain syystä) pohtia empatia- sanaa. Millainen on empaattinen ihminen ? Jokseenkin täydellinen, no ei. Väistämättä tulee ajatus ihmisen epätäydellisyydestä. Ihminen odottaa helposti muilta samanlaista asennoitumista, käyttäytymistä kuin miten itse toimii, närkästyy tai jopa kauhistuu jonkun toisen "välinpitämättömyydestä." Elämänhistoriamme ja toisaalta tilanteiden näkeminen eri tavoin, vaikuttavat. On tilanteita, joissa helposti syyllistää itsensä, tulkitessaan tilanteen eri tavoin. Joutuu punnitsemaan omaa käytöstään.
Minuuttaan ei kuitenkaan haluaisi kadottaa tässä odotusten maailmassa. Odotusten mukaan ei pidä elämäänsä elää. Aina on niitä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä ja niitä, jotka ovat eri mieltä, toiset jopa äänekkäästi.

Olen kuullut sanottavan, että koira on ihmistä empaattisempi. Juuri tästä syystä en haluaisi koiraa, syyllistäisin itseäni ihan liikaa, kun en kykenisi riittävään vastavuoroisuuteen. Olen enemmän kissaihminen. Kissat kulkevat omia polkujaan...Tämäkään ei ole näin yksiselitteistä, olen tavannut ainakin yhden kissan, joka huolehti kovasti nuoremmasta kanssakulkijastaan.
Tämänkaltaisissa kirjoituksissa piilee vaara, kuullostaa naiivilta :) Sen tiedostaen ja siitä huolimatta kirjoitan niinkuin taidan.

Pakkasmittari näytti aamulla -31 C. Auto ei käynnistynyt ja mies käveli ruokakauppaan 3km ja takaisin. Sellaisen mummokärryn kera. Totesi, että pitäisi kävellä useamminkin!
Kuvassa näkyy hapanleipäkokeiluni, viikko sitten. Ohje oli Kotilieden toisiksi uusimmassa numerossa. Lopputulos ei ollut hassumpi, voisin kokeilla uudestaankin. Lapsillekin kelpasi.

Ennen Mazzarellaa luin  Paula Havasteen kirjat Kaksi rakkautta ja Yhden toivon tie. Maaliskuussa on luvassa lisää! Pidän Havasteen taidosta kuvata arkea, arjen askareita, suhdetta luontoon ja mielenliikkeitä, mitään ei ole liikaa. Minulla oli lukiessani sopivan levollinen olo.

Hyvää hämärtyvää pakkasiltaa ja viikonlopun jatkoa,
Johanna

25 joulukuuta 2012

Joulu kotona

Lunta sataa hiljalleen. Joulupäivän aamu on rauhallisen verkkaisa. Ihanaa olla vaan kotona.
Illalla katselin miehen työhuoneessa Fannya ja Alexanderia. Tein pesän nojatuoliin ja söin konvehteja. Fanny ja Alexander on aina yhtä vaikuttava. Ekdahlien iloinen joulunvietto kaikkine yksityiskohtineen ja vastakohtana piispanpalatsin kammottavuus. Pienetkin roolit ovat tarkkaan mietittyjä. Harriet Andersson on hätkähdyttävä piispan Justina palvelijana. Viimeistelty ulkoisesti yhtä sairaan näköiseksi kuin Justina on sisältäkin. Harriet Andersson on ylipäätään kiinnostava näyttelijä.
Lapsen joululahjaksi saatu soittorasia on soittanut Joutsenlampea monta kertaa. Kuopus kulkee lahjapyjamassaan, ja suunnittelee uloslähtöä. Hyvä niin. Miettii lumilyhdyn tekoa. Sovimme, että teemme jäälyhdyn. Kun äiti saa vähän kirjoiteltua...Talossa on hiljaista. Esikoinen lähti tapaamaan ystäviään. Olin aluksi vähän vastaan, mutta luvattiin sitten kuitenkin pieni vierailu neljän tytön kesken.

Minut yllätettiin illalla kun peiton alta paljastui Pocket String hylly. Kuulun ihmisiin, joista on sääli laittaa kaappiin kauniita pakkauksia. Saatan tuoda ja tuonkin esim. Tukholmasta, kauniisti pakattuja elintarvikkeita, vähintään teetä.

Vuoteen on mahtunut paljon. Päällimmäisenä on kuitenkin kiitollisuus.