Kirjamietteitä ja arjen organisointia

Minulla on suunnitelma. Haluaisin meidän keittiö-olohuoneesta kaikki Lundiat pois. Tilalle tulisi mustat Linnarp-kaapit Ikeasta. Toiseen kaappiin tulisi kirjat. Loput kirjat tulisivat ripotellen ympäri taloa pinoihin ja hyllyihin. Ja siihin toiseen kaappiin tulisi astioita, ainakin vanhoja Arabian kuppeja ja kulhoja, jotka lasiovien takana olisivat pölyltä suojassa, mutta samalla kauniisti esillä.
Blogien ja lehtien ohella saan elokuvista inspiraatiota sisustamiseen. Skavabölen pojat elokuvassa on yksi inspiroiva koti, joka näkyy elokuvassa ehkä kerran tai kaksi. Kodin lavastus kirjoineen on niin hieno, että! Odotan myös ja ihan erityisesti Kjell Westön Missä kuljimme kerran elokuvan ensi-iltaa. Luvassa on 1900-luvun alun Helsinkiläiskoteja.

Kävin viikolla kirjaston poistomyynnissä ja ostin sieltä joitakin kiinnostavia Bronten sisarusten kirjoja mm. kaksi Anne Bronten kirjaa, Jane Austenin kasvattitytön tarinan sekä ihan erityyppisen kirjan, joka kertoo työläisten ja muonamiesten elämästä viime vuosisadan Ruotsissa. Kirjan on kirjoittanut Moa Martinson suom. Kyllikki Villa. Kirja on nimeltään Kirkkohäät ja se on itsenäinen jatko-osa kirjailijan  omaelämänkerralliseen teokseen Äiti menee naimisiin. Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta, sitä vähän selailtuani.
Ruotsalaista työväenluokan kuvausta on niinikään Hans Petersonin  4-osaisessa Simon-sarjassa. Sarjan ensimmäinen kirja, Simon ja karkulainen ilmestyi suomeksi v. 1978. Lainasin sen joskus noihin aikoihin kirjastosta ja sarja on jäänyt  mieleeni mustavalkoisine kuvineen, jotka tunnelmaltaan käyvät yksiin tarinan kanssa. Toinen työväenluokkaa kuvaava, kirjaan liittyvä lapsuusmuisto on suomalaisen kirjoittajan, Marja-Leena Mikkolan Anni Manninen.Kirjasta tehty kuunnelma tuli Tytti Paavolaisen lukemana radiosta ja kuuntelin sitä mummolassa. Vaarini kuunteli paljon radiota, Stt:n uutiset ja päivän peili rytmittivät päivää. Todennäköisesti vaari löysi tämän kuunnelman minulle.
Kirjaston löydöistä mainitsematta on vielä kaksi pientä Tsehov-kirjaa, jotka hankin ihan tunnelman vuoksi. Lukion ekalla teimme Tsehovin novelleista kirja-analyysejä. Meillä oli inspiroiva äidinkielen opettaja, joka tuli pohjoisesta etelään, ilmeisesti vuoden sijaisuuteen, koska lähti pois. Hänellä oli, kenties itse virkattu hippihame usein päällä. Hänen tunneillaan oli aina kauhean kivaa ja oli sääli, kun opettaja vaihtui. 

Arkeen palatakseni olen kirjamietteiden ohella harrastanut muutakin organisointia. Tein omanlaiseni arjenhallintatornin, Dymolla tekstaten Ikean vanerilaatikoihin.
Seuraavaksi aion jatkaa Wii fit kuntoiluharjoituksia. Olen vapaa-ajalla kauhean huono lähtemään kodista mihinkään, erityisesti harrastamaan liikuntaa. Wii fit napakoittaa liikkumistani ja on vastaus ongelmaani. Lyhyet työmatkat kuljen pyörällä ja työn puolesta ulkoilen päivittäin. Satunnaisesti käymme iltakävelyllä, fiiliksen mukaan ja mielellään silloin, kun on hiljaista, enimmäkseen metsätiellä. Matkalla keräilen oksia, kukkia tai muuten vaan ihailen maisemia.
Haluaisin myös enemmän kiinnittää huomiota syömiseen. Sen verran olen saanut aikaiseksi, että valmiiksi marinoitua lihaa en harrasta ja pyrin välttämään ruuanlaitossa liemikuutioita. Tänään laitoin keittoon kuivattuja keittovihanneksia, paloittelin selleriä, palsternakkaa, muutaman porkkanan ja valkosipulia makua antamaan. En muista olenko tästä aiemmin täällä kirjoittanut, ehkä FB:n puolella. Suunta on ainakin oikea, koska useampi keitto on näin valmistunut ja maukkaaksi todettu.

Hyvää viikonvaihdetta!
ps. Ulkona sataa rankasti, taidan haukkaista raikasta syysilmaa terassilla

David Nicholls: Sinä päivänä

Palaan vielä hetkeksi David Nichollsin kirjaan Sinä päivänä. Aiemmin kommenttiboxissa totesin kirjassa olevan samanlaista sohellusta ja hyväntahtoista auttamisenhalua kuin  Rimakauhua ja rakkautta sarjassa, jossa Nicholls oli yhtenä käsikirjoittajana.
Nyt olen lukenut kirjan kokonaan, haluan vähän tarkentaa.
Emma ja Dexter, kirjan päähenkilöt tapaavat Edinburghissa vuonna 1988. Kirja kertoo, missä he ovat samana päivänä vuoden päästä, kahdenkymmenen vuoden ajan. Kumpikin etsii itseään, he tapaavat, soittavat, kirjoittavat.
Emman ja Dexterin kohtaamiset ovat merkityksellisiä, olkoonkin, että Dexter ei minusta(kaan) aina ansaitsi Emman huomiota. Onneksi Emma on mielipiteissään terävä, riippumaton ja tekee itsenäisiä ratkaisuja. Emman hätkähdyttävät, sarkastiset kommentit, joskus (ansaitusti) överiksikin menevät sanailut, Dexterin kanssa, ovat kirjan parasta antia. .
Kirja on kaikkinensa, mieleenjäävä ja tarkkanäköinen. Päähenkilöt ovat hengettömiä suhteissaan, paitsi suhteessa toisiinsa. Minulle tuli kiemurteleva olo, lukiessani Emman seurustelusta. Emman hiusten värisävykin on jossain vaiheessa "hengetön hiiri."

Dexter kokeilee tv-julkkiksen elämää ja lentää ns. kukasta kukkaan. Jossain vaiheessa Dexterillä on omat sitoumuksensa, inhorealistista yhteiseloa, nuhjuinen farmariauto ja rivitaloasunto. Ja on hänellä jotain muutakin. Mutta hänen elämänsä kuullostaa ja on onttoa, ilman Emmaa.
On tapaamisia, esimerkiksi Tillyn häissä. Tilly on Emman ex-kämppäkaveri. Tilly, jolla on tapana laittaa lauseen alkuun tunteellinen "oo." Tillyn vastakohtaisuus suhteessa Emmaan, on häkellyttävää. Em ja Dex häipyvät häissä jonnekin. Tässä tapauksessa ruusutarhan läpi sokkeloon. Btw. Sokkelot ovat ihania!

Emma ja Dexter sopivat tapaamisen Pariisiin 15.7.2001 Dexter tulee junalla Waterloosta. Kun he ovat yhdessä, kamalakin on näyttäytyy eri valossa, kaikelle voi nauraa.
Suosittelen, lämpimästi.  Romaanista on valmistunut myös elokuva, jonka Suomen ensi-ilta on piakkoin, Lokakuussa.