Joulun aikaan

Keittelin hernekeiton, syötiin. Viimeiset kinkunpalat, kyllä te tiedätte. Se on jotain,  että heräsin varhain keittämään vettä herneiden liotusta varten.

Pannussa on itsejauhettua kahvia. Joulupukki toi käsinveivattavan myllyn. Esikoinen kahvittelee ystävänsä kanssa. Minäkin kohta...

Joulunpyhinä sain luettua Kjell Westön uusimman, Kangastus 38. Säästelin kirjaa pyhiä varten ja odotus palkittiin. Luin kirjaa uudessa "makuuhuoneessa." Tarkalleen ottaen takkahuoneessa, josta teimme itsellemme uuden makuuhuoneen. Kuopuksen kaveri naapurista sanoi, että on ihan äitisi näköinen huone. Ja olen samaa mieltä, tykkään hirmuisesti. Vanhojen huonekalujen ja kakluunin kyljessä nukutaan. Tällä kaikella yritän kertoa, että tunnelma lukiessa oli kohdallaan. Pääsin siirtymään sujuvasti ajassa taaksepäin,  mikä lienee kirjailijan ajatuskin. Kirjoittajalla on minusta aivan erityinen taito tehdä ajankuvaa ja samalla kuvata ihmisiä, tarkkanäköisesti ja jotenkin hienostuneesti.

Samalla kun kirjoitan, kuvia häviää, satunnaisia jouluisia otoksia. No, minä lataan uudestaan. Onneton tunari olen..Tässä päälimmäisiä kuulumisia. En ole blogeissa paljonkaan käynyt, pahoittelen. 

Mukavaa joulunjatkoa!

Kuulumisia tien päällä

Olemme tien päällä. Niin ihanaa, että viimenkin pikkupakkanen ja aurinko paistaa.
Perjantaina meillä oli miehen kanssa vapaapäivä ja kävimme jouluostoksilla Helsingissä. Kovin monessa paikassa emme käyneet,  täsmäiskuja lähinnä.
Kahvittelimme uudessa Akateemisen Starbucksissa. Jonoa oli jonkin verran, joten uskalsimme ottaa vain noutokahvit. Onni oli kuitenkin myötä ja pääsimme istumaan mukavasti ja mikä parasta, Piparilatte oli ihanaa.
Akateemisen puolella tutkailin muutamia uutuuskirjoja. Joulukirjat kiinnostaa, ei niinkään maalaisromanttiset,  vaan ylipäätään.  Lastenkirjoista löysin muutaman kiinnostavan. Toisen olen lukenut.  Hulvattoman hauska kirja , isän ja Puolukka-tytön irtiotosta. Sellainen kirja, jonka haluaisin omistaa,  virkistävä näkökulma. Toisessa kirjassa keskiössä ovat lasten unet. Kiinnostaa, koska työssä huomaan,  kuinka unet herättävät ajatuksia ja välillä vaivaavat. Voisin harkita, ihan työtä ajatellen.
Haluaisin useammin kirjoittaa,  mutten oikein osaa ottaa aikaa. Nähdään taas joskus!