Seljan tyttöjen ja muutaman ihanan kirjablogin myötä olen jälleen tiedostanut nostalgian kaipuuni, sekä henkisessä (kirjat) että aineellisessa mielessä.Välillä kuvittelen itseni kotiin, jossa on mahdollisimman vähän mitään. Mutta tämänsuuntaiset ajatukset ovat olleet toistaiseksi ohimeneviä. Olen esimerkiksi kovin tykästynyt vanhoihin matkalaukkuihin. Niin kauan kuin aikuisiällä muistan, olen ollut kirpputoreilla haahuilija. Viihdyn myös kirjakaupoissa ja divareissa, kun kohdalle sellainen sattuu, sekä tietenkin kirjastoissa.
Tyttökirja innostuksen myötä olen ajatellut koota merkityksellisiä tyttökirjoja "tyttökirjahyllyyn." Luettuja ja lukemattomia, odottamaan sopivaa hetkeä. Muutenkin on hauskaa joskus koota kirjoja riveihin tai pinoon, viime aikojen luettuja ja lukemista odottavia kirjoja. Arjessa kirjoja on siellä täällä, lappujen ja lehtien lomassa, mutta sitä todellisuutta voi katsella vaikkapa Salla Savolaisen kuvittamasta Mennään jo kotiin -lastenkirjasta.
Syksyn tullen lukemiseen sopivia hetkiä on enemmän. Ainakin teoriassa, lapsiperheen arki vähän rajoittaa... Lukuhetkiin liittyen, inspiroidun, kun näen täällä blogistaniassa kauniita kuppeja, olivat ne sitten tuikkukuppeja tai teekuppeja. Suosikkiosoitteeni tuikuille ja kupeille on Indiska, mutta "blig bling" juttuja en sieltä hae. Vivahde-eroilla on tärkeä merkitys!.Voin myös tiskata kuppini käsin. Kaunis voittaa käytännöllisen.
Sinulla on ihanan paljon Rauha S.Virtasen kirjoja. :)
VastaaPoistaKeräilin niitä joskus yheksäkytluvulla, kun asuin Hesassa. Ruususessakin oli paperikannet, mutta matkan varrella ovat jonnekin kadonneet, harmi.
VastaaPoistaKiva kun tulit lukijaksi :)