06 heinäkuuta 2011

Poika raidallisessa pyjamassa

Katsoin elokuvan Poika raidallisessa pyjamassa, ja koska jäin sitä miettimään, kirjoitan siitä täällä.
Elokuvan keskeisin henkilö on 8-vuotias Bruno poika, jonka isä on natsiupseeri. Perhe muuttaa Berliinistä Saksan maaseudulle, isän työn vuoksi. Bruno on yksinäinen ja päättää äidin kielloista huolimatta livahtaa takapihan portin ulkopuolelle. Ikkunastaan hän on nähnyt "maatilan," joka on alkanut kiinnostaa pientä tutkimusmatkailijaa. Maatilan aidan takana on samanikäinen poika, joka pukeutuu raidalliseen pyjamaan. Pojat ystävystyvät.
Elokuvassa on muitakin kiinnostavia henkilöhahmoja. Perheen äiti iloitsee miehensä saamasta ylennyksestä. Vähtellen, elokuvan edetessä hän joutuu kohtaamaan karun totuuden, jota ei voi hyväksyä. Perheen isästä ei inhimillisyyttä paljon näy, hän on natsiaatteen läpäisemä, näennäisen hillitty. Poika näkee pieniä asioita, jotka mietityttävät. Miettii suhdetta isäänsä, jota haluaisi ihailla. Taloon tulee korkea-arvoisia vieraita. He katsovat elokuvaa, poikakin salaa. Elokuvan jälkeen poika menee halaamaan isäänsä. He ovat katsoneet propaganda-elokuvaa.
Aidan takana oleva poika on kypsempi, mutta hänkään ei tiedä, mitä pahanhajuista savua piipuista tulee. Jossain vaiheessa pojan isä on kadonnut. Elokuvan lopussa myös Bruno pukeutuu raidalliseen pyjamaan ja kaivautuu aidan toiselle puolelle.
Brunon 12-vuotias sisko ihailee Hitlerjugedia ja kiinnittää julisteita seinälle, nuket joutavat kellariin. Kotiopettaja ja isän nuorempi alainen, (joka tosin myöhemmin joutuu rintamalle, koska hänen kirjallisuusprofessori-isänsä on ilman selitystä paennut Sveitsiin) edustavat hänelle auktoriteetteja.
Äiti näkee ja kuulee, varovasti (miettien uskaltaako) kiittää vanhaa miestä avusta( lääkäri, nyt perunankuorija perheen keittiössä). Poika on pudonnut keinusta ja mies on auttanut.Myöhemmin kaataessaan viiniä, jo heikkokuntoinen mies kaataa lasin, hänet piestään käytävässä. Perhe istuu ruokapöydässä, kun tämä tapahtuu. On annettu ymmärtää, että mies on tarkkanäköinen, vanha ja viisas. Häntä ei enää näytetä. Tuntuu pahalta.
....
Elokuva päättyy hiljaisuuteen, näytetään suljettua ovea, naulakoissa on raidallisia pyjamia. Monta hukattua elämää.
Elokuva pohjautuu John Boynen samannimiseen kirjaan. Kirjaa en ole vielä lukenut.
ps. Kuvia ei tällä kertaa ole, lainasin tyttärelleni kameran Lontooseen. Matkakuvia odottelen...

2 kommenttia:

  1. Tämä tuntuu niin koskettavalta ja samalla niin rankalta (sekä elokuvana että kirjana), että en ole uskaltanut tarttua tähän. Varmasti elokuva, jota ei helposti voi unohtaa.

    Oi, tyttäresi on Lontoossa. Se on suosikkikaupunkini.

    VastaaPoista
  2. Toisaalta se, että Bruno ja ystävänsä olivat lapsia, suojeli heitä.He eivät ymmärtäneet kuinka karu paikka maailma voi olla.Perheen äiti ja perunoita kuoriva mies ymmärsivät, molemmat uhreja omalla tavallaan. SE on karua,
    kun elämän toivottomuus iskee päälle. Heitä katsoessani sanoin itselleni, tämä on elokuva ja he näyttelevät.
    Tyttäreni on isänsä kanssa Lontoossa, minä jäin kuopuksen kanssa kotiin. Lontoo on minunkin suosikkikaupunkini, siellä on jotenkin helppo olla hyvällä tuulella. Esim. Pariisi on kiinnostava, mutta vaatii enemmän sulattelua.

    VastaaPoista