05 marraskuuta 2013

Tavallisena tiistaina

Tulin moikkaamaan pikaisesti, ennen töihin lähtöä. Olen menossa iltavuoroon ja ajattelin kirjoittaa muutaman rivin. Paluu arkeen on alkanut. Täipesua, hammaslääkäripäivystyksessä käyntiä...lämmityspulmia. Pieniä asioita, muttei kuitenkaan mitään arjen sulostuttajia.
Pidän marraskuusta, mutta odotan kuulaita pakkasaamuja kovasti. Mutta sentään: Jouluvaloja, kynttilöitä, maustekakkua, pipareita ja glögiä, takkatulia pimeän ajan iloksi!
Tyttären kanssa leivotuista maustekakuista unohtui rasva, mutta ei niistä kuivia tullut vaan ihan maukkaita, jugurtti lienee syy?
Nyt valmistautumaan töihin. See you!
Possukuvassa Hali-honey ja Herra Kinkku, jotka vierailivat pakastimessa yön yli!

27 lokakuuta 2013

Pietarissa osa 5.

Eremitaasiin on varattava aikaa. Ensin sisään jonottamiseen ja toiseksi kiertelyyn. Jossain vaiheessa kaikesta yltäkylläisyydestä tulee ähky. Kaikkea ei vaan pysty nielemään yhdessä päivässä. Jo yksittäinen sali olisi nähtävyys, mutta saleja taideaarteineen riittää, kolmessa kerroksessa. Katsoimme Mondon oppaasta, missä saleissa kannattaa käydä ja silti apua joutui kysymään monta kertaa saleissa istuvilta mummoilta. Osa puhui englantia, osa ei, kartasta oli jotain apua. Kuvata sai, tilapäisnäyttelyitä lukuunottamatta,  kun lunasti 200 ruplan arvoisen kuvausluvan. Ihan huikeaa ja samalla traagista, kun edes vähän, tutustuu palatsin historiaan.
Hauska yksityiskohta on, että Eremitaasin kellarissa työskentelee 500 kissaa, jotka pitävät hiiret ja rotat loitolla arvokkaista huonekaluista.  Pieni osa kissoista saa kulkea saleissa levittämässä kissanhajua, varoituksena hiirille. Oppaan mukaan kissoista on seuraa myös saleissa työskenteleville mummoille.
Eremitaasissa kiertelyn jälkeen, löysimme itsemme syömästä lampaanviuluja. Ravintola näytti ulospäin viehättävältä kirjakahvilalta, mutta sisällä vaikutelma oli toisenlainen. Meidät ohjattiin pöytään, jonka vieressä pauhasi televisio, jotain diskopoppia. Pääsimme lopulta yhteisymmärryrykseen television sammuttamisesta. Lampaanviulut olivat erinomaisen maukkaita.
Kävelimme pitkin Nevskiä, emme ostaneet oikein mitään, katselimme vain. Illan päätteeksi löysimme ihanan, tunnelmallisen kirjakaupan. Mukaan tarttui tsaariperhe-aiheisia postikortteja, kopioita vanhoista valokuvista.
Kirjakaupan yläkerrassa on Singer-kahvila. Kahvila on ihan mahtava, sellainen, johon haluaa palata ja johon on helppo löytää. Tunnelma on eloisa, kattokruunuja ja kaakelilaattoja, viherkasveja, menneen ajan tuunelmaa aidosti vanhoissa puitteissa. Ystävällistä ja huomaavaista palvelua. Päätimme ottaa venäläisittäin teetä. Juoma tarjoiltiin laseista. Minulla oli mustaa teetä vahvan inkiväärin, hunajan ja appelsiiniviipaleiden kera, ystävälläni omenalohkojen ja kanelitangon kera. Pienten wiener leivonnaisten herkuttelu kävi haarukkaa ja veistä käyttäen.