Helmikuun terveisiä

Tänä viikonloppuna on Desucon Frostbite- tapahtuma Sibeliustalossa. Meillä on yöpynyt esikoisen kavereita pääkaupunkiseudulta. Autotallista on kaivettu viimeisetkin patjat, paistettu tytöille pinaattilettuja, huomattu, että terassillakin voi pestä hampaita, vaikka on talvi :)
Samaan aikaan mulla on kirppispöytä kaupungissa, jonne hurautetaan joka toinen päivä täyttämään ja siivoamaan. Se on ihan järkevää se, vaikkei aina jaksaisikaan. Kerätään matkakassaa Tukholmaan. Hiihtoloma alkaa viikon päästä!
Minussa on keräilijän vikaa...vaikka nykyään harkitsen tarkemmin ostoksiani. Tänään tein joitakin löytöjä kivasta kirppispöydästä, jossa oli myyjä paikalla. Kuopus sai nukkekotiinsa kauniin sängyn ja pöydän ja vaaleanpunaisen metallisen ompelukoneen. Minä tartuin lasiseen perhoskaulakoruun, jonka myyjä kaivoi kätköistään.
Moni bloggaaja on kertonut Tiger-löydöistään. Tiger on koukuttava kauppa ja vaikka impulssiostoksia tekisikin, jokin juju tanskalaisessa konseptissa on. Kauniit vihot, paperit ja kassit...karkki ja suklaakääreet. Laitan muutaman pikaotoskuvan. Kärpässieni säästöpossu tuli kuopuksen käyttöön.

Minun on pidemmän aikaa tehnyt mieli aloittaa päiväkirjan kirjoittaminen. Ihan vaikka ranskalaisin viivoin laittaa ajtuksia paperille, kun niitä putkahtelee...mutta sitten ajattelen että jämähdän, asiat jää hoitamatta. Pyykit pitää pestä...Kuopuksen läksyt tarkistaa, kokeisiin kuulustella. Tällä hetkellä  yritetään harjoitella viikolla tulevaan yllin kokeeseen, joka päivä vähän, ettei tule viimehetken paniikkia.  Ehkä nukkumaan mennessä vois kirjoittaa...tai sitten pitää vaan vihkoa auki ja kirjoittaa, heti kun ajatus mieleen. En ajattele siis että kirjoittaisin välttämättä päivä kulusta vaan oivalluksista, inspiroitumisista.
Merete Mazzarellan kirja Illalla pelataan Afrikan tähteä oli sellainen, olis voinut pitää vihkoa auki. Mutta vaikken mitään kirjoittanutkaan, huomasin työstäneeni kirjan ajatuksia ja puhuneenikin niistä.

Jotain olen saanut aikaiseksikin, ihan konkreettisesti. Syön nykyisin pääosin salaattia, ruokaisaa sellaista. Esimerkiksi tällaista: Jäävuorisalaattia, paprikaa, kinkkua, erilaisia siemeniä päälle. Ei salaatinkastikkeita, joskus kermaviiliä pari teelusikallista. Salaatti pitää yllättävän hyvin nälkää, paremmin kuin perunat ja kastike. Salaatin teen Tupperwaren pikakokilla, jolloin kinkusta saan ihanan pieniä kuutioita ja maut sekoittuvat toisiinsa. Vaaleaa leipää syön harvakseltaan. Leipäsuosikkini on Pirkan maalaislimppuviipaleet. Silkkaa ruista, vettä ja sopivasti suolaa. Ei lisäaineita ja taikinajuureen tehty, ei turvota. Maku ei ole liian voimakas vaan ihan kohdallaan, minusta. Suklaasta ja kahvista en ole luopunut. Juon yleensä Juhlamokan tummaa versiota ja vastikään löysin Pirkan ranskalainen paahto kahvin. Kurinalaisuus tekee hyvää painolle ja just nyt se ei ole edes vaikeaa, kun muistaa pitää myös herkkupäiviä!

Hyvää hiihtoloma tai työviikkoa <3

Ps.Eilen katsoin tämän elokuvan. Voin suositella.

Lukemisia ja pohdintaa

Luen parhaillaan Merete Mazzarellan kirjaa Illalla pelataan Afrikan tähteä. Hänen ajatuksensa ja niiden omakohtaisuus ovat kiinnostavia. Tämänkaltaiset kirjat saavat aikaan sen, että alkaa pohtia ja punnita omia ajatuksia ja tekoja, jopa niin että haluaa vähän kirjoittaakin. Mazzarellaa pidetään älykkäänä ja rohkeana kirjoittajana. Minusta hän on terveellä ja huojentavalla tavalla itsekäs (ja varsin kiltti). Hän kirjoittaa rehellisesti ärsyyntyvänsä joistakin asioista. Taistelee oman itsensä kadottamista vastaan.

Aloin tässä yhteydessä ( jostain syystä) pohtia empatia- sanaa. Millainen on empaattinen ihminen ? Jokseenkin täydellinen, no ei. Väistämättä tulee ajatus ihmisen epätäydellisyydestä. Ihminen odottaa helposti muilta samanlaista asennoitumista, käyttäytymistä kuin miten itse toimii, närkästyy tai jopa kauhistuu jonkun toisen "välinpitämättömyydestä." Elämänhistoriamme ja toisaalta tilanteiden näkeminen eri tavoin, vaikuttavat. On tilanteita, joissa helposti syyllistää itsensä, tulkitessaan tilanteen eri tavoin. Joutuu punnitsemaan omaa käytöstään.
Minuuttaan ei kuitenkaan haluaisi kadottaa tässä odotusten maailmassa. Odotusten mukaan ei pidä elämäänsä elää. Aina on niitä, jotka ovat kanssasi samaa mieltä ja niitä, jotka ovat eri mieltä, toiset jopa äänekkäästi.

Olen kuullut sanottavan, että koira on ihmistä empaattisempi. Juuri tästä syystä en haluaisi koiraa, syyllistäisin itseäni ihan liikaa, kun en kykenisi riittävään vastavuoroisuuteen. Olen enemmän kissaihminen. Kissat kulkevat omia polkujaan...Tämäkään ei ole näin yksiselitteistä, olen tavannut ainakin yhden kissan, joka huolehti kovasti nuoremmasta kanssakulkijastaan.
Tämänkaltaisissa kirjoituksissa piilee vaara, kuullostaa naiivilta :) Sen tiedostaen ja siitä huolimatta kirjoitan niinkuin taidan.

Pakkasmittari näytti aamulla -31 C. Auto ei käynnistynyt ja mies käveli ruokakauppaan 3km ja takaisin. Sellaisen mummokärryn kera. Totesi, että pitäisi kävellä useamminkin!
Kuvassa näkyy hapanleipäkokeiluni, viikko sitten. Ohje oli Kotilieden toisiksi uusimmassa numerossa. Lopputulos ei ollut hassumpi, voisin kokeilla uudestaankin. Lapsillekin kelpasi.

Ennen Mazzarellaa luin  Paula Havasteen kirjat Kaksi rakkautta ja Yhden toivon tie. Maaliskuussa on luvassa lisää! Pidän Havasteen taidosta kuvata arkea, arjen askareita, suhdetta luontoon ja mielenliikkeitä, mitään ei ole liikaa. Minulla oli lukiessani sopivan levollinen olo.

Hyvää hämärtyvää pakkasiltaa ja viikonlopun jatkoa,
Johanna