" Tässä puhutaan nyt niistä ajoista, jolloin maailma päättyi heti tuolla kaupan takana. Siihen aikaanhan yötkin aina olivat pimeämpiä kuin nykyään. Ja tuolin selustalla riippuvat vaatteet muuttuivat yhtenään susiksi taikka noidiksi.Asuipa noina aikoina eräs tyttö talossa muutamassa, aivan tavallisen mäen kupeessa. Ja se talo oli ruma ja portinvartija äkäinen, ja portinvartijan kissa kävi pissaamassa lasten hiekkalaatikkoon. "
Näin alkaa Barbro Lindgrenin kirja Pikku Varpunen (Tammi 1979 suom. Kaarina Helakisa)
Olen lajitellut tänään kirjoja työhuoneen kirjahyllyyn ja kirpputorille. Seuraavaksi oli tarkoitus siiryä keittiöön niinikään lajittelemaan, vähentämään tavaraa. Tulin kuitenkin koneelle...
Katselin siis kirjoja sillä silmällä, onko joukossa joitain ihan erityisiä. Ja on...Barbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin kirjat, muiden muassa, ovat tehneet minuun erityisen vaikutuksen. Myös kirjailija Ulf Nilssonin kirjat ovat maailmaltaan samankaltaisia.
Katson viikko sitten ohjelman ( Yle Fem), joka kertoi kirjailija, kuvittaja Barbro Lindgrenistä. Ohjelman innoittamana ajattelin kirjoittaa ja samalla (lyhykäisesti) miettiä miksi .Lindgrenin kirjassa Pikku Varpunen lasten ja aikuisten ajatukset ja teot näyttäytyvät juuri niin
keskeneräisinä kuin ne ovat, siksi kirja voi suorasukaisuudessaan
hämmentää. Kuten kirjailija toteaa kirjan takakannessa, parasta on, että
aikuinen lukee lapselle. Barbro Lindgrenin tapa kirjoittaa vetoaa minuun, mutta Pikku Varpunen kirjassa maailma on kovin vieras, uskallan sanoa 1970-lukulainen ja todennäköisesti liian erikoinen kiinnostaakseen omia lapsiani, enkä edes yritä tuputtaa. Lindgrenin kirjoittamat ja Eva Erikssonin kuvittamat Oskari-kirjat ja Äidin Rasavilli Piltti-kirjat, on kyllä luettu.
Pikku Varpusen maailma on rumankaunis, ja kuten aiemmin totesin, jokseenkin suorasukainen ! Toisaalta hyvällä tavalla boheemi, lämmin. Boheemi ja lämmin, myös hauska on Eva Erikssonin kirjoittama ja kuvittama Malla ja Kyösti (Gummerus 2000). Kuvat ja teksti käyvät yksiin.Tykkään myös kirjan pienestä äkeydestä.
Minä olen lukenut Pikku Varpusen aikuisiällä, mutta olen varma, että minä olisin lapsena pitänyt tuosta kirjasta, jossa mukana on kirjailijan omakuvaa. Minulle kirjan maailma on tutunoloinen ja olen aivan varma, että moni, (muttei ollenkaan kaikki) tuon aikakauden lapsi olisi kokenut kirjan voimaannuttavana ja hauskana.
Barbro Lindgren on tehnyt yhteistyötä myös Ilon Wiklandin kanssa.
Tässä on kiinnostava, yllättävä linkki.
Ja ihan lopuksi muutama kiinnostava kirja, jotka olen lukenut lapsille sekä töissä että kotona:
Ulf Stark, Eva Eriksson: Kun isä näytti minulle maailmankaikkeuden (Tammi 1998)
Ulf Nilsson, Eva Eriksson: Leikitään hautajaisia (Mäkelä 2006)
Barbro Lindgren ja Eva Eriksson: Raisu Roosa muuttaa kaupunkiin (Tammi 1997)
Hyvää viikonloppua!